Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Lentokelit Jämillä kohdillaan: Supersankarit lentävät pää edellä, mutta moottoroidulla riippuliitimellä matka taittuu

Lentokelit ovat olleet tänä kesänä todella hyviä Jämillä. Riippuliitoa harrastava Heikki Pimiä tähyilee taivaalle Jämin lentokentän vieressä sijaitsevan lomahotellin terassilta ja arvelee, että hyvää kuulasta keliä jatkuu pitkälle syksyyn, aina lokakuulle saakka. Hänellä on sellainen näppituntuma niskakarvoissaan. Valkeakoskella syntynyt Heikki Pimiä hurahti nuorena ilmailuun. Hän yritti jo ennen armeijaan menoaan ostaa ensimmäisen riippuliitimen, mutta hänelle ei myyty. Hän muistelee, että yksi riippuliidon legendoista, Tenho Salminen , kehotti häntä käymään ensin riippuliitokurssin. – Armeijasta päästyäni ryntäsin kaverini kellariin etsimään Tekniikan maailmoja, joista löysin jutun Pallasliitäjistä. Jämin lentokentällä viihtyvä Etelä-Pohjanmaan liitäjien yksi perustajista nimeltään Matti (ei halua sukunimeään julkisuuteen) nauraa, että hän teki ensimmäisen riippuliitimensä itse. – Löysin riippuliitimen ohjeet Purje ja moottori -lehdestä, missä oli kaava teipillä tehdystä taikamatosta. Tein liitimen ja menin testaamaan sitä salaa, kiipesin syysmyöhällä riihenkatolle ja hyppäsin alas. Vuosi taisi olla 1978. Riihenkatolta hyppiminen jäi, kun aloin kerätä naruja, joita löytyi ja hinauttaa itseäni riippuliitimellä ilmaan. Matin ensimmäiset kokemukset ilmailusta eivät olleet kovin kannustavia, sillä hän rysähti naruun kiinnitetyn liitimensä kanssa alas. Henki säilyi, mikään luu ei katkennut ja lakkanailonista valmistettu riippuliidinkin säilyi ehjänä. Seuraavan liitimen hän osti käytettynä, se oli Salmisen valmistama ja nimeltään Sinisiipi, joka muistuttaa sivuprofiililtaan nykyisiä liitimiä. Se on hänellä yhä tallessa. Jämillä aistii, että ilmailuväki viihtyy toistensa seurassa olivat he sitten riippu- tai varjoliitäjiä tai lennokkiharrastajia. Kauniina kesäpäivänä kentällä jonotetaan sulassa sovussa ilmaan pääsyä. Riippuliitäjät saattavat nousta ilmaan puolilta päivin ja tulla alas vasta kahdeksan yhdeksän aikaan illalla. Heikki Pimiä kertoo, että vapaalento on sosiaalista toimintaa, sillä aina joku joutuu hinaamaan toisen ilmaan. Vapaalentosiiven voi hinta ilmaan vaikkapa moottorikoneella, mutta yhtä hyvin autolla tai mönkijällä. – Lentokentän kiitorata on 1 200 metriä pitkä. Sen toisessa päässä on kääntöpyörä, jonka kautta kulkee kuusimillinen polypropeenista valmistettu naru, jonka toinen pää on kiinnitetty riippuliitimeen. Hinausauto lähtee ajamaan liidintä kohti, jolloin liidin nousee ilmaan. Naru on sopivan joustavaa ja kestää riittävästi, mutta ei ole liian kova. Tarvittaessa se katkeaa, jos tulee jotain ongelmia. Pimiä aloitti vapaalla lennolla, joka on hänen mielestään kuningaslaji. Hän perustelee mielipidettään sillä, että kaikki tunnetut sankarit lentävät pää edellä, niin kuin vapaalentosiivellä. Eivät Super-Hessu, Batman tai Teräsmieskään lennä jalat edellä. Riippuliitäjät ovat pääsääntöisesti miehiä. Pimiä ei osaa sanoa, miksi lajin pariin ei ole liiemmin hakeutunut naisia, sillä laji ei vaadi voimaa. – Voin kuvitella, että kuka jaksaa kärvistellä lentokentällä paarmojen syötävänä. Laji vaatii myös kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Riippuliito on Pimiän mukaan taitolaji, jossa alussa hiotaan taitoja niin paljon, että lentotoiminta on suhteellisen turvallista. Uusia alan harrastajia kouluttava Pimiä sanoo, että lentäminen käy kaikilta, mutta startteja ja laskuja täytyy harjoitella paljon ensin hyvissä oloissa, jonka jälkeen voi pikku hiljaa siirtyä kovempiin keleihin. – Ukonilmalla olisi parhaat nostot, mutta niissä on omat riskinsä. Pilveen ei saa joutua, sillä se vie korkealle eikä hetken päästä tiedä, missä on maa ja missä on taivas. Suomessa on Pimiän mukaan hyvä lentää, sillä kotimaassa on tilaa tehdä matkalentoja ja hyviä laskupaikkoja löytyy, koska on peltoja. Riippuliito lajina on kuitenkin syntynyt vuoristossa. – Vuoristossa pääsee paljon korkeammalla kuin Suomessa, ja mitä lähemmäksi päiväntasaajaa mennään, niin sitä korkeammalle siellä on hyviä nostoja. Siellä aurinko laskee kuitenkin äkkiä ja pimeys saattaa yllättää. Pimiä harrastaa vapaalennon lisäksi moottorilentämistä, jota hän kutsuu väkisin lentämiseksi. Hän on lentänyt moottoroidulla riippuliitimellä pitkiäkin matkoja, jopa Jämiltä Rautavaaralle. Pienemmällä avokoneella maisemat vaihtuvat 60–80 kilometriä tunnissa ja isommalla jopa 150–200 kilometriä tunnissa. – Pieniä riippuliitimiä mahtuu vaikka kaksikin henkilöautoon, mutta isompien liitimien siirtelyyn tarvitaan pakettiauto tai peräkärry, sillä isommat koneet painavat 250 kiloa. Pimiä on pannut merkille, että riippuliitäjät taistelevat virtuaalitodellisuuden kanssa nuorten ajasta ihan samoin kuin muut lajitkin. Hän itse on lopettanut somettamisen melkein kokonaan, ja alkanut downsiftaamaan ja huomannut, että olo paranee kummasti. "Kaikki tunnetut sankarit lentävät pää edellä, niin kuin liitimelläkin lennetään. Eivät Super-Hessu, Batman tai Teräsmieskään lennä jalat edellä. Heikki Pimiä