Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Elli Stenfors on vienyt porilaista crossfitia maailmalle, kisojen lisäksi haasteet on tehty voitettaviksi – oli kysymyksessä sitten selkävaiva tai painava rauta

Elli Stenfors kysyy porilaisen crossfit-salin ovella kuvaajalta, minkälaisia kuvia tämä tahtoo ottaa. Stenfors haluaa tietää, missä mennään. Täysin käskytettäväksi nuori nainen tuskin taipuisi tässäkään tilanteessa. Kaikessa toiminnassa huomaa, että tämä ihminen tietää, mitä tahtoo. Yhdellä sanalla se on helppo ilmaista. Hän tahtoo voittaa. –En tietenkään ole tyytyväinen Winter War -kisan seitsemänteen sijaan, hän sanoo pari viikkoa epävirallisen SM-kisan jälkeen. Heti perään tulee analyysi siitä, mikä meni pieleen. – Olin kolmen parhaan joukossa kaikissa muissa paitsi voimalajeissa. Tarvitsen panostusta räjähtävyyteen ja tempausvoimaa, hän pohtii kaunistelematta. Suunnitelma voiman kasvattamiseenkin on olemassa. Siihen pääsee keskittymään myöhemmin keväällä, kunhan kaksi seuraavaa kisaa on kisattu. Vaikka Stenfors puhuukin ensi viikonvaihteen Iso-Britannian European Championship -kisoista ikään kuin välietappina huhtikuun Reykjavikin kisoihin osallistumiselle, kumpaankin mennään voittamaan. –Totta kai tavoite on voitto. Muuten ei voi kutsua itseään urheilijaksi, hän sanoo. Reykjavikin kisat ovat suuri tapahtuma, sillä hän pääsi kovien karsintojen jälkeen ainoana suomalaisen naisena 20 kisaavan naisen joukkoon. Kauden päätapahtumalle vetää vetoja vain Berlin Throwdown kolme vuotta sitten. Silloin kotiin tuomisina oli voitto. Stenfors on 22-vuotiaana ja jo viisi vuotta lajille eläneenä nähnyt jo melkoisen paljon. Hän on Suomen harvoja kansainvälisiä crossfit-kisoja kiertäviä urheilijoita. Satakunnassa hän kertoo olevansa ainoa ulkomailla crossfit-kisoissa kisaava urheilija. Hän tietää myös, että vaikka laji voi särkeä selän, se voi myös parantaa selkävaivat. Vuosia uintia harrastanut nuori nainen kyllästyi aikanaan kaakeleiden katselemiseen ja alkoi nostaa painoja crossfit-salilla heti kilpailijan ottein. Se ei ollut viisasta, mutta minkä voitontahtoinen ihminen luonteelleen voi. Kolme vuotta tuli kisoissa menestystä ja sitten tuli stoppi. Selkä ei enää kestänyt ja oli otettava toiset otteet. Kahden viime vuoden aikana on fysioterapeuttien avulla ja myös omien fysioterapeutin opinnoista tulleitten tietojen avulla päästy siihen pisteeseen, että maasta tempaistaan nyt 60 kiloa. – Kun Reykjavikin kisat on kisattu, alan panostaa voimaharjoitteluun, hän suunnittelee. Se ei ole helppoa, sillä nytkin omin ohjelmin treenaavan naisen tiedossa ei ole vielä mahdollista valmentajaa. Hän pohtii kolkuttavansa Porin Punttikarhujen ovea, josko sieltä saisi apua. Muussa tapauksessa on haettava apua ulkomailta ja tyydyttävä nettivalmennukseen. – Vuoden loppuun mennessä nousee kuitenkin 65 kiloa ja ensi vuonna jo 70 kiloa, hän lupaa. Jos Stenfors tietää heikkoutensa ja niiden selättämiseen tarvittavat keinot, ovat toki vahvuudetkin tiedossa. – Pienikokoisena minulla on enemmän nopeutta, taitoa ja kestävyyttä kuin monilla muilla. Kunhan saan muutaman kilon lisää voimalajeihin ja pääsen niissä keskitasoon, olen kokonaiskilpailussa kärjessä, hän sanoo. Leikiten ei tälle tasolle päästä, vaikka Stenfors muistuttaakin, että hän on tasollaan huomattavasti vähäisimmillä treenitunneilla kuin monet kilpailijansa. Kun hoidettavana on fysioterapeutin opinnot ja kaksikin ansiotyötä, harjoittelulle ei ole aikaa niin paljon kuin olisi halua harjoitella. Aamu alkaa salilla, josta suihkun jälkeen on mentävä opiskelemaan. Koulun jälkeen suunta on joko salille omiin harjoituksiin, joiden jälkeen on tiedossa sekä aikuisten että lasten valmentamista iltakahdeksaan tai kaupassa työskentelyä iltakymmeneen. Viikon ainoa vapaapäivä urheilusta omistetaan opiskelulle ja työlle kokonaan. Rahaa tarvitaan, sillä kisamatkat maksavat. Onnekseen Stenfors on saanut vuoden alussa ensimmäiset sponsorinsa. Sveitsissä sujui yksi vuosi niin ikään töiden merkeissä, mutta harjoittelua ja kisaamista se ei haitannut. Siltä matkalta elämään tuli lisää sisältöä eli poikaystävä Frank, jonka kanssa Stenfors on kisannut parikisoja ja tiedossa tällä kaudella on lisää parikisoja sekä tiimikisoja. Näitä yksilöurheilijaksi itseään luonnehtiva Stenfors pitää vaihtelua antavina ja rentouttavina, mutta ei niin vakavahenkisinä kilpailuina kuin yksilösuorituksia, joissa vastuu on vain omasta tekemisestä. Sveitsi vetää luonnollisesti puoleensa. Haaveissa on saada fysioterapian työharjoittelupaikka sieltä. Tavoite on työllistää itsensä lajin pariin. Siinä ovat apuna paitsi fysioterapeutin myös valmentamisen osaaminen.