Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Ahneutemme on saanut meidät varastamaan luonnolta – Emme saa menettää kaikkea!

Meri, paljon se on meille antanut, saanut elämän kehittymään. Merestä, vedestä on tullut välttämätön elämällemme, ilman sitä kuihdumme unohduksiin samalla lailla, kuin muut vedestä riippuvaiset eliöt. Ja monet täällä joutuvatkin unohduksiin, jopa ennen kuin ehtivät edes aloittamaan elämän matkaa. Koska maailma on julma niin on myös vesikin. Se ei tunne myötätuntoa se vain saapuu niille etuoikeutetuille, joille se on määrätty ja ilman jäävät ne, jotka eniten sen vuoksi yrittävät taistella, siksi monille elämän matka onkin vain tuskallinen selviytyminen kunnes kuihtuminen heidät kadottaa. Meri, paljon se on meille antanut, mutta mitä meri on saanut meiltä? Saasteita ja roskaa, niin paljon roskaa, jota voi muutaman vuosikymmenen päästä löytyä kalojakin enemmän. Olemme teoillamme saaneet tuhottua helposti meren arvokasta elämää, jonka hieno historia ulottuu niin pitkälle, ettei sitä osaa kuvitella. Olemme menneet liian syvälle meren ihmeisiin. Mutta koska meri on julma, se osaa näyttää voimansa, vihansa, silkin kauniin pinnan alta se voi yhtyä tuulen kanssa, muodostua hirmumyrskyksi, joka yllättävällä voimalla saa tuhoja aikaan ihmisille, samalla lailla mitä ihmiset ovat tehneet merelle. Aikojensaatossa syntynyt ahneutemme on saanut meidät tavoittelemaan luonnon rikkauksia, eikä luonto ole niitä antanut, me olemme varastaneet ne siltä. Myös muu luonto meren tavoin osaa näyttää takaisin. Luonnonkatastrofit ovat meidän ihmisten teoista ja ahneudesta syntynyt ongelma, jota ei helpolla hoideta mutta se ei ei ole mahdotona. Onneksi löytyy niitä hyviäkin ihmisiä, niitä jotka haluavat auttaa merta, luontoa, pelastaa ne tukahtumiselta. Nämä ihmiset menevät merelle, rannoille, metsään, kedoille, vuorille hengittävät niiden raikkautta, nauttivat niiden vaikutuksista, eivätkä pyydä yhtään enempää, vaan antavat itse niille hoivaa, kertovat lapsilleen miten ollaan luonnolle helliä. He osaavat elää yhdessä luonnon kanssa. Suojellaan vielä sitä mitä on on jäljellä. Emme saa menettää kaikkea. Kirjoittaja on 8. luokan oppilas Porin lyseon yrittäjyysluokalla. Hän oli viikon tet-harjoittelussa Satakunnan Kansassa. Teksti on syntynyt osana Alma Häyhtiön tanssiteatteriprojektia.