Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Porin Pelastusarmeijan johtaja Gabriel Ebah on musisoiva upseeri, jonka seuraavaa kotipaikkaa ei tiedä kukaan – ”Porin murre yllättää edelleen”

On heinäkuinen lauantai-ilta Oulun rautatieasemalla vuonna 2005. Nigeriasta kotoisin oleva Gabriel Ebah on juuri saapunut Venäjältä Suomeen. Tiet ovat lähes tyhjiä, autoja ei näy juuri muualla kuin parkkiruuduissa. Ebah on ihmeissään. – Ensimmäinen ajatukseni oli, että missä kaikki ihmiset ovat, hän muistelee nauraen. – Olin tottunut asumaan suurkaupungeissa, joten tilanne oli hämmentävä. Pystyin helposti laskemaan ohimenevät autot ja ihmiset. 41-vuotias Gabriel Ebah on Pelastusarmeijan Porin osaston johtaja. Tie Poriin on ollut monivaiheinen. Ebah on syntynyt ja kasvanut Nigeriassa. Hän kuvailee perhettään keskituloiseksi ja tavalliseksi: isä, äiti, kaksi veljeä ja yksi sisko. Vain Gabriel ja toinen hänen veljistään ovat lähteneet maailmalle, muu perhe asuu edelleen Nigeriassa. Ebah sanoo olleensa etuoikeutettu saadessaan käydä yhtä Nigerian parhaista kouluista. Yläkoulun jälkeen hän jatkoi opintojaan yliopistossa kaksi vuotta, pääaineenaan kemian tekniikka. Opiskelupaikan eteen piti tehdä paljon töitä. – Valitsin kemian tekniikan, koska sen opiskeleminen oli järkevää. Siitä ei kuitenkaan koskaan tullut minun juttuni. Ebah oli jo pitkään ollut kiinnostunut lentokonetekniikasta, joten hän suuntasi Venäjälle, Ufaan, vuonna 2003. Venäjällä hän ei kuitenkaan viihtynyt pitkään, koska ulkomaalaisia ei otettu harjoitteluun lentoasemalle, eikä opintoja voinut saattaa loppuun. Ebah muutti Suomeen jatkaakseen opiskelua tietokoneiden ja tietotekniikan parissa. Hän taittoi matkan junalla ja huomasi konkreettisesti, kun Suomen raja ylitettiin. – Venäjän puolella juna heilui tosi paljon ja kyyti oli pomppivaa, mutta sitten se yhtäkkiä loppui. Hämmentyneenä katsoin ikkunasta ulos ja näin kyltin, josta selvisi, että olemme saapuneet Suomen puolelle. Hän aloitti tietojenkäsittelyn opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa syksyllä 2005. – Muuttopäätökseeni vaikutti vahvasti se, että Suomessa oli mahdollista opiskella ilmaiseksi, kun taas Venäjällä opinnoista piti maksaa. Ebah huomauttaa, että Suomessa kaikki, jotka tahtovat, pääsevät kouluun. Muualla ihmiset taistelevat samasta oikeudesta joka päivä, eikä moni pääse koskaan opiskelemaan. Monessa maassa se on mahdollista vain, jos on rahaa maksaa koulutuksesta. – Olen ollut hyvin yllättynyt, että Suomessa ei aina oteta vakavasti sitä etuoikeutta, Ebah pohtii. Ebah sanoo ensimmäisten kuukausien Suomessa olleen vaikeita. Ihmisiä oli todella vaikea lähestyä, toisin kuin Venäjällä. – Opin nopeasti, että täällä ihmiset tarvitsevat omaa tilaa. – On outoa ja vähän huvittavaa, että Suomessa naapurit voivat asua vierekkäin monta vuotta, eivätkä välttämättä sano edes moi. Nigeriassa ja Venäjällä naapureiden kanssa vaihdetaan kuulumisia lähes päivittäin. Suomessa pitää myös aina etukäteen ilmoittaa, jos menee vierailulle, Ebah sanoo virnistäen. Kulttuurieroista huolimatta Ebah näki Suomessa myös paljon hyvää. Hän ihastui maan hiljaisuuteen ja väljään asutukseen. – Hälinä ja ruuhkat eivät sovi luonteelleni, tykkään rauhallisuudesta. Vaikka joka paikassa on omat vaikeutensa, Ebah on tyytyväinen siihen, että Suomessa pääasiat ovat hyvin ja toimivat niin kuin pitää. – Olen tavannut täällä asuessani useita mahtavia ja luotettavia ihmisiä ja siitä olen kiitollinen. Valmistuttuaan Oulun ammattikorkeakoulusta Ebahin tie vei Helsinkiin ja Pelastusarmeijan upseerikouluun vuonna 2009. Ebah oli tehnyt osa-aikatöitä Pelastusarmeijassa vuodesta 2006. Upseerikoulu kouluttaa niitä, jotka haluavat palvella upseereina Pelastusarmeijassa. Ebah palveli ensin kaksi vuotta Pelastusarmeijan Helsingin opistossa, kunnes järjestön päämajasta tuli määräys lähteä Mikkeliin. Mikkelin jälkeen hän palveli Hyvinkäällä. Pori on Ebahin kolmas palvelumääräys. – Kun viimeisin määräys tuli, niin sattui pieni väärinkäsitys ja luulin ensin lähteväni Porvooseen, Ebah kertoo nauraen. Poriin kotiutuminen on sujunut miehen omien sanojen mukaan hyvin. Ebah puhuu varsin sujuvaa suomen kieltä, mutta Porin murre jaksaa yllättää. – Vieläkin tulee vastaan murresanoja, joiden merkitystä joudun kysymään työkavereilta, Ebah kertoo. Ebah liittyi aikoinaan Pelastusarmeijaan, koska halusi auttaa ihmisiä. Hän on kasvanut kristillisissä piireissä ja usko on hänelle syvä asia. – En usko, että se yksinään riittää että rukoilee ja laulaa ja tekee kivoja juttuja vain itselleen. Emme saa unohtaa ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Ebah vaikuttui Pelastusarmeijan opista ”Käsi ihmiselle, sydän Jumalalle” ja tiesi löytäneensä paikkansa. Pelastusarmeija jakaa paljon avustuksia ja lahjoituksia sekä järjestää erilaisia tapahtumia, mutta Ebah muistuttaa, että auttaa voi muutenkin. – Haluaisin kehittyä siinä, että osaisin entistä paremmin kuunnella ja ymmärtää, mikä on ihmisten oikea avun tarve. Joku voi tulla hakemaan pelkkää avustusta, mutta itse yritän miettiä, voisinko auttaa vielä merkityksellisemmällä tavalla. Vaikka Pelastusarmeija on kristillinen yhteisö ja hyväntekeväisyysjärjestö, Ebah korostaa moneen kertaan, että ketään ei syrjitä. – Autamme ihmisiä, olit sitten muslimi, ateisti tai kristitty. Kuka vain voi saada apua. Kun kysytään, onko hän itse kokenut syrjintää, Ebah sulkeutuu ja hiljenee. – Valitettavasti. Ebahin nykyisen työn perusteella ei välttämättä arvaisi, mitä mies teki työkseen Nigeriassa. – Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni. Soitin lapsena ja nuorena bändissä, jonka kanssa kiersimme ympäri Nigeriaa eri tapahtumissa: häissä, yritysten juhlissa, hautajaisissa, seurakunnissa. Bändissä oli kahdeksan ihmistä ja Ebahin pääsoitin oli piano. Kun bändin tie tuli lopulta päätökseensä, Ebah alkoi työskennellä musiikkituottajana ja ääniteknikkona. – Vietin paljon aikaa miksausstudiossa ja tuotin musiikkia. Toimin myös miksaajana erilaisissa tapahtumissa, enimmäkseen kirkoissa. Intohimo musiikkiin seurasi Ebahin mukana Venäjälle, jossa hän oli mukana muutamissa isoissa esityksissä. Suomeen saavuttuaan musiikin ammattimainen harjoittaminen jäi, mutta ei Ebah musiikkia ole unohtanut. – Minulla on nykyään kotonani studio, jossa teen musiikkia. Musiikkia esitetään myös osassa Pelastusarmeijan tilaisuuksia. Tämä näkyy Pelastusarmeijan Porin osaston toimipisteessä, sillä salin lava on täynnä soittimia. Ebah esittelee musisointitaitojaan sekä lyömäsoittimilla että pianolla, mutta lisäksi hän kertoo osaavansa soittaa kitaraa, bassoa ja hieman saksofonia. Musiikkiin liittyy myös muisto Oulusta, kun Ebah meni kuuntelemaan konserttia, joka oli osa kaupungin juhlatapahtumaa. Ebah oli syvästi vaikuttunut kuulemastaan musiikista ja hänen teki mieli hurrata kovaäänisesti. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin. – Esityksen jälkeen vallitsi täysi hiljaisuus, ihmiset eivät reagoineet mitenkään. Olin ihmeissäni, koska omasta mielestäni konsertti oli mahtava. En ymmärtänyt, oliko muun yleisön reaktio hyvä vai huono, Ebah muistelee. Tulevaisuudesta Ebah ei vielä tiedä, sillä seuraava määräys Pelastusarmeijan päämajasta voi tulla milloin tahansa. – Voi olla, että olen Porissa 5 tai jopa 10 vuotta, mutta on myös mahdollista, että paikka vaihtuu jo parin vuoden päästä. Ebah ei koe, että kotikaupungin vaihtaminen olisi rankkaa. – Olen muuttanut ja vaihtanut maata elämäni aikana niin monesti, ettei se ole minulle mikään ongelma. Vaikeampaa se on toiselle lapsistani, joka asuu kanssani, koska kaikki pitää rakentaa alusta. Ebahin toinen lapsi asuu äitinsä, Ebahin entisen vaimon, kanssa. Vaikka tulevien vuosien kotipaikkaa ei voi tietää, Ebahilla on unelmia. – Perhe on ollut minulle aina tosi tärkeä, ja toivoisin saavani kokea sen vielä uudestaan. – Toisen haaveeni mahdollistaminen on tosi kallista, enkä tiedä pystynkö koskaan toteuttamaan sitä. Unelmoin edelleen, että saisin joskus lentää. 41-vuotias, syntynyt Kwalessa, Nigeriassa 8- ja 11-vuotiaiden lasten isä Työskentelee Pelastusarmeijan Porin osaston johtajana Harrastaa musiikkia ja kirjoittaa runoja ja novelleja