Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Korona kouraisee kuvataidekenttää

Suomessa on 113 taidegalleriaa ja niissä ainakin 113 suljettua taidenäyttelyä. Kuvataidenäyttelyt ja kuvataidetapahtumat nauttivat meillä suurta kansansuosiota keräten keskimäärin 383 000 katsojaa kuukaudessa. Luvut ovat vuodelta 2018. Näyttelyiden sulkeminen ja yleisömäärän nollaus ovat ilmiöinä rajuja ja historiallisia. Viimeisen galleriavisiittini tein Outi Törmälän näyttelyyn Valokuvakeskus Nykyajassa Tampereella. Seiniltä katsoi vakavia kasvoja, oli kauniita, persoonallisia, meikattuja ja ihan tavallisia. Luin näyttelyn liikuttavan nimen vasta kokonaisuuden katsottuani: ”Kehtaanko mennä kauppaan – ulkonäköönsä tyytymättömät naiset”. Itkeäkö, vai nauraa? Siellä kuvat nyt katsovat toisiaan suljetussa galleriassa ja me kaikki mietimme kaupassakäyntejämme ihan uudella tavalla. Taidenäyttelyn valmistelu ottaa vuoden tai useamman, joten sen pitämiseen kohdistuu suuri taiteellinen paine ja taloudellinen riski. Kuvataiteilijalle oma yksityisnäyttely on teosten teos, ammatillisen esittäytymisen tärkein muoto, jossa taiteellinen näkemys toteutuu puhtaimpana. Siksi näyttelyn peruminen on äärimmäisen harvinaista, jopa noloa. Se tarkoittaa tuhraantunutta työtä, aikaa ja rahaa, ammatillista harha-askelta, ikävää selittelyä ja odotusten pettämistä. Korona iskee suomalaiseen taidenäyttelykenttään. Nyt luetaan näyttelysopimusten force majeure -pykäliä ja setvitään, kenelle lankeavat laskut tilavuokrista ja alihankinnoista. Moni taiteilija kantaa ammatillista kaksoistaakkaa, sillä henkilökohtaisen selviytymisen lisäksi ratkottavana on taiteilijajärjestöjen ylläpitämien gallerioiden kohtalo. Taiteen edistämiskeskus ja muutamat säätiöt ovat reagoineet kriisiin kiitettävän nopeasti ja kehittäneet ylimääräisiä korona-apurahoja. Ne helpottavat yksittäisten taiteilijoiden tilannetta, mutta eivät suljettuja gallerioita. Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen lopputyönäyttelyille on varattu kolme tamperelaisgalleriaa, joista ensimmäisen, Galleria Rajatilan pitäisi avautua pääsiäisen jälkeen. Olin mukana, kun Rajatilaa perustettiin 1997, keskellä ankeinta lamaa. Tyhjiä liikehuoneistoja riitti, joten nuori ja varaton taideyhdistyskin toivotettiin tervetulleeksi vuokralaiseksi. Takuurahat haalittiin kokoon kirpparimyynneillä. Kuten lamakin, nyt koronaepidemia järkyttää perusturvallisuutta ja puristaa sydäntä. Porilaisista gallerioista kiperimmässä tilanteessa on vasta viime vuonna uudet tilat avannut Galleria 3h+k. Kuvataiteilijat ovat epävarmuuden sietämisen erikoisosaajia, mutta jos vuokranantajat eivät jousta, eivätkä säätiötkään havahdu, käy Suomessa kohta galleriakato. Taiteilijayhdistysten galleriat eivät sijaitse kuumimmilla kauppapaikoilla, vaan aina askeleen sivummalla. Nyt kannattaisi kiinteistöjen omistajien jättää muutamat vuokrat perimättä ja auttaa galleriat pahimman yli!