Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Mitä kaikkea tapahtuu, kun on tehnyt töitä etänä ja ollut pääasiassa neljän seinän sisällä jo useampia viikkoja? – Huumoria pitää repiä välillä jopa kasvonaamiosta

Katson peiliin kangasnaamio kasvoillani, enkä voi olla nauramatta. Peilistä katsoo takaisin leopardi, ihan oikeasti. Tämä ihoa puhdistava leopardin naamaa esittävä kasvonaamio oli tipahtunut postilaatikkoon nimipäiväyllätyksenä 3,5-vuotiaalta kummitytöltäni. Hänkin alkoi selvästi olla huolissaan karanteenilookistani, vaikkemme ole rajoitusten aikana edes tavanneet. Sanotaan näin, että leopardilta näyttävälle kasvonaamiolle oli tosiaan tarvetta. Mitä kaikkea tapahtuu, kun on tehnyt töitä etänä ja ollut pääasiassa neljän seinän sisällä jo useampia viikkoja? Omalla kohdallani ainakin seuraavaa. Ulkoinen olemukseni ei ole joka päivä ihan mintissä. Normaalisti tykkään laittautua, mutta pelkästään kotona oleillessaan sitä viitsii harvemmin. Välillä osallistun videopalavereihin aamutakissa. Naama näyttää joinakin päivinä sen verran väsyneeltä, että kameraa ei kehtaa aina laittaa päälle. Onneksi viherkasvimme ovat pirteitä. Ne voivat tällä hetkellä paremmin tai pahemmin kuin koskaan ennen. En tiedä vielä kumpaa, koska ne eivät ole ennen saaneet näin paljon huomiota ja hoivaa osakseen. Lopputulos selvinnee korona-aikana. Työkaverini vinkkasi myös trendistä jutella viherkasveille. Sitä en ole sentään vielä kokeillut, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Poikkeuksellinen aika voi näyttäytyä välillä myös unissa. Eräänä yönä näin unta, että mieheni oli kuolemassa janoon. Syy jäi hieman epäselväksi, mutta veden tarve oli ilmeinen. Siispä hain oikeasti lasin vettä, herätin hänet ja ohjeistin juomaan noin kolmen aikaan yöllä. Ja aamulla nauratti. Ulkoillut olen sen verran, että varpaastani kuoriutuu iho. Vaarallista touhua siis. Ei ole todellakaan turha klisee nauttia arjen pienistä iloista. Olen normaalisti pirteä ja pirskahteleva, mutta näinä aikoina se on välillä vaikeampaa. Ja se on ihan okei, aina ei tarvitse jaksaa. Mieheni mukaan läpänheittoni on muuttunut entistä huonommaksi nyt korona-aikana. Itse näen asian eri tavalla. Uudenlaisessa arjessa huumoria pitää repiä välillä hieman pienemmästäkin. Ilman sitä ei jaksaisi. Välillä arki kaipaa leopardikasvonaamiota. Kannattaa kokeilla.