Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Voiko digitalisaatio kääntää Satakunnan väestönkehityksen suunnan?

Digitalisaatio on tämän päivän patenttiratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan. Keskustelu muistuttaa 2000-luvun alun löperöä innovaatiopuhetta. Professori Alf Rehn totesi osuvasti kerran, että innovaatioiden piti olla dynamiittia kuin murrosikäinen teini, mutta sana byrokratisoitiin ja innovaatioista puhuminen kuulosti pian ohjelman laatimiselta. Vuonna 2020 innovaatio-sanan voi sujuvasti korvata digitalisaatiolla. Digitalisaatiosta on tullut söpö pupu, josta kaikkien pitää tykätä. Mutta mistä oikein puhumme, kun puhumme digitalisaatiosta tai tekoälystä? Yksinkertaistettuna kyse on tietoteknologian käytön yleistymisestä kaikissa arki- ja työelämän toiminnoissa. Digitalisaatio on siis yhtä kuin ihmisten sujuva arki- ja työelämä. Satakunnan pirullisin ongelma on heikko väestönkehitys ja vetovoima. Voisiko digitalisaatio olla sellainen alueellinen kehityskulku ja muutosvoima, joka kääntää tai tasapainottaa laskevaa väestönkehitystä? Digitalisaation paradoksi on siinä, että se mahdollistaa sekä keskittävän että hajauttavan kehityksen. Toistaiseksi se on oletusten vastaisesti vahvistanut keskittymistä ja keskittymiä, vauhdittanut kaupungistumista ja lisännyt liikkuvuutta. Se ei ole silti vääjäämätön luonnonlaki. Olennaista on, että teknologinen kehitys mahdollistaa työelämän monipaikkaistumisen ja -muotoistumisen. Työtä voi periaatteessa tehdä aika-, paikka- ja etäisyysriippumattomasti missä, miten ja milloin tahansa. Verkko mahdollistaa työn tekemisen ja teettämisen joustavuuden ilman jatkuvaa fyysistä läsnäoloa. Satakunnan kannalta se merkitsee, että alueen on oltava ihmisten paikkaan ja yritysten sijaintiin liittyvien valintojen kentällä. Paikkojen välinen ”sota” pikemminkin kiihtyy kuin tasoittuu. Työn murroksessa pärjäävät kasvukeskusten lisäksi vain ne alueet, joissa monipaikkaisen tai paikkariippumattoman työn tekemiselle ovat parhaimmat edellytykset. Minimivaatimukset liittyvät kattaviin ja nopeisiin tietoliikenneyhteyksiin, yhteisöllisten tilojen ja kohtaamispaikkojen saatavuuteen, digitalisaatio- tai tekoälyhankkeiden käynnistämiseen sekä olemassa olevien tiedon ja osaamisen solmupisteiden vahvistamiseen. Satakunnan alue- ja väestönkehityksen ylivoimaisesti tärkein kohtalonkysymys 2020-luvulla on, seuraavatko ihmiset työpaikkoja vai työpaikat ihmisiä. Siksi avoin keskustelu digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuuksien hyödyntämisestä on ensiarvoisen tärkeää. Kirjoittaja on alue- ja väestönkehityksen asiantuntija.