Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Porin taidemuseon voi kokea myös kontillaan – Uudet näyttelyt nostavat suomalaisen nykytaiteen lisäksi esiin paikallista erikoisosaamista

Kuvataide Porin taidemuseo. Keräilijän katse -sarjassa Arto Jurttila, Mielen silmin (Halli, Siipi ja MEDIApiste), Konti, ryömi – viesti vauvuudesta (Projektihuone), Petri Hagner & Mika Rintala: Impression – Winter Solstice (Rappu) Porin taidemuseon uusi näyttelykokonaisuus tekee kunniaa paikalliselle erikoisosaamiselle ja suomalaiselle nykytaiteelle Porin taidemuseo tekee kaikkensa säilyttääkseen uskottavuutensa haastavassa toimintaympäristössä. Kokoelmakeskushanke etenee, mutta väliaikainen teosvarasto lohkaisee edelleen suuren osan näyttelytilasta. Uusi kokonaisuus tekee näkyväksi talon perustoimintaa, johon kuuluvat olennaisesti muun muassa kokoelmien hallinta, yleisötyö ja paikallisten taiteilijoiden yhteistyö. Enpä muista ennen nähneeni Porin taidemuseossa näin supisuomalaista kattausta. Päänäyttelyn teokset on poimittu Arto Jurttilan (s. 1961) keräämästä, noin 500 teoksen kokoelmasta. Kauniisti ripustetussa Hallissa korostuvat urbaani muotokieli ja isojen maalausten mehukas, pinkillä makeutettu värimaailma. Kokonaisuutta kannattelemaan nousevat Stig Baumgartnerin (s. 1969) Minun värini ja jykevänä ristinä seisova Pappa . Niissä moderni kulmikkuus kohtaa koskettavan henkilökohtaisuuden. Kokoelman toinen juonne, piirtämisen taika, jää vähemmälle käsittelylle. Kymmenistä grafiikanvedoksista esille pääsee vain muutama helmi. Maija Albrechtin (s. 1967) herkät kuivaneulavedokset puhuttelevat kuin pienet suuret kuiskaukset. Piirtämisen supervoimia edustaa IC-98:n eli Patrik Söderlundin (s. 1974) ja Visa Suonpään (s. 1968) Abendland . Huolellinen esillepano varmistaa, että raastava jousimusiikki, taidokas animaatio ja puun oksien ojennukset viettelevät katsojan kauhuromanttiseen hypnoosiin. Tiheätunnelmaisen videoteoksen jälkeen siirtymä Elina Brotheruksen (s. 1972) ja Anni Leppälän (s. 1981) valokuvien intiimiin ja suoraan katseeseen töksähtää. Ihan kuin joku sytyttäisi loisteputket kesken unien. Keskittymistä ei helpota se, että liikkeentunnistaja päräyttää seinän takana päälle aikamoisen äläkän. Saara-Maria Karirannan (s. 1974) ja Jarmo Ilmari Sompin (s. 1970) installaatiossa tuulettimet lennättävät muoviriekaleita. Sanoma on ilmiselvä ja toteutus nokkela. Teos on huomionkipeästi häiriköivä ekologinen omatunto, joka ei anna rauhaa edes taidemuseossa. Näyttelyn museopedagogisen osaston osallistavana ideana on, että katsojat äänestäisivät, mitä teoksia haluaisivat Jurttilan kokoelmasta nostettavan esille. Valinnanvapaus näyttää näennäiseltä. Toisaalla kyllä listataan kaikki kokoelmatyöt, mutta vaaleissa ehdolle pääsee vain muutama. Satakuntalainen taide esittäytyy museon pienemmissä näyttelytiloissa. Rapussa Petri Hagnerin (s. 1971) ja Mika Rintalan (s. 1966) yhteisteos taltioi talvipäivänseisausta Porissa ja Tampereella kokeellisen äänimaiseman siivittämänä. Vaikka on voittamattoman auringon päivä, keinovalot varastavat huomion ja ihmiset turtuvat television ääreen. Projektihuoneeseen on rakennettu tyylikäs konttausinstallaatio. Sen toteutuksesta vastaa taidemuseon kainalossa, Porin lastenkulttuurikeskuksessa työskentelevien kuvataiteilijoiden ryhmä. Konti, ryömi -teoksessa vauvat nähdään itsellisinä, mutta keskenään samankaltaisina, muurahaisten tavoin omien reittiensä logiikkaa seuraten. Paikalle osuva Theo Tuulos (s. 2017) herättää teoksen eloon. Hän konttaa patjalla, taputtelee videovauvoja, ihmettelee varjokuvia ja pujahtelee seinään rakennetuista aukoista. Muiden ansioidensa ohella Porin taidemuseo on maailman vauvamyönteisin nykytaidemuseo! Lue myös: Taiteenkeräilijä Arto Jurttila ostaa taidetta, joka vie häneltä jalat alta Artikkelia on korjattu 2.4. klo 12. Arvioon on päivitetty Petri Hagnerin oikea syntymävuosi.