Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Luonto kuuluu kaupunkiin – hallittu hoitamattomuus säästää ja lisää luonnon monimuotoisuutta

Suomessa uhanalaisimmat luontotyypit löytyvät metsistä ja perinnemaisemista. Tehometsätalous on ajanut vanhojen metsien lajit yhä ahtaammalle. Pienialaiset suojelualueet eivät riitä estämään monimuotoisuuden hupenemista. Kuntien velvollisuus on edistää luonnonsuojelua ja toimia esimerkkinä luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Kaupunkien omistamat uhanalaisten luontotyyppien alueet ja vanhenevat metsät tulee jättää taloudellisten tuottotavoitteiden ulkopuolelle. Näin on jo moni kaupunki ja pienempi kunta tehnyt. Myös puistoissa lahopuun lisääminen on tavoiteltavaa. Vanhentunut ja kuollut puu ylläpitää elämää muun muassa kääpien, hyönteisten ja kolopesijöiden muodossa. Pensas- ja kasvilaji-istutuksin edistetään muun muassa perhosten, lepakoiden ja lintujen hyvinvointia. Pienin kustannuksin lisätään monimuotoisuutta esimerkiksi hyönteishotellien, linnunpönttöjen, hulevesiratkaisujen ja viherkattojen avulla. Oikein suunniteltuna kasvillisuus lisää hiilensidontaa ja puhdistaa ilmaa sekä vesistöjä. Luonnonsuojelulle on tarve kaikkialla missä on luontoa, myös kaupunkien keskustoissa ja laidoilla. Kaupungit eivät ole ainoastaan ihmisten ympäristöjä. Rakennetussa ympäristössä on oma eliölajistonsa. Kulttuurin seuralaisena on runsaasti vieras- ja tulokaslajeja, joista suurin osa on saanut vakiintuneen jalansijan lisäten monimuotoisuutta muutamia haitallisiksi ja hävitettäviksi määriteltyjä vieraslajeja lukuun ottamatta. Lyhyeksi leikattu ja lannoitettu nurmi on varsin yksipuolinen ympäristö. Porin kaupungin kokeilu nurmikoiden leikkuuvälin harventamisesta lisää monimuotoisuutta kaupunkialueella. Kasvipeitteisyyden lisääminen tukee myös kansallisen kaupunkipuiston tavoitetta viherkäytävistä. Hallittu hoitamattomuus tuo säästöjä, kun koneita ei tarvitse käyttää niin usein. Perinnemaisemien umpeutumisen myötä taantuneiden kasvien tilaa tulisi seurata ja suunnitelmallisesti tehostaa niitä edistävää hoitoa. Niittoa vaativille kasvilajeille tulee valita niiden kannalta niittoon optimaalisin ajankohta. Hiekkaisille tienvarsille voidaan perustaa paahdeympäristöjä ja olemassa olevien paahdeympäristöjen ja lajistoltaan arvokkaiden joutomaiden eli ruderaattien tilaa edistää aktiivisin toimin. Suunnittelun ja toteutuksen osalta tässä on vielä tekemistä niin kaupungeilla kuin Väylävirastolla. Kaupunkien tulisi myös maa-alueita vuokratessaan säädellä vuokrasopimuksessa niiden käyttöä, esimerkiksi maisemapellot ovat kaupungin reuna-alueilla tärkeitä. Monipuolinen kasvillisuus tekee ympäristöstä kiinnostavan ja antaa mahdollisuuden luonnon tarkkailuun jopa ydinkeskustassa. Luonnon tarjoamat kulttuuripalvelut eli äänimaisemat, tuoksut ja virkistyskäyttömahdollisuudet lisäävät viihtyisyyttä, terveyttä ja kiinteistöjen arvoa sekä kertovat mielenkiintoista tarinaa alueen kulttuurihistoriasta. Kesän läpi kukkivat kauniit niityt pitävät yllä myös mehiläisten pölytyspalveluja. Sini Solala L uontokartoittaja, EAT Suomen luonnonsuojeluliiton Porin yhdistyksen hallituksen jäsen