Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Live Kulttuuri

Poriginalissa törmää kolme erilaista tapaa katsoa maailmaa

Taakse ei voi enää katsoa Hanna Valtokivi Pori ”Tämän näyttelyn teema on The point of no return. Sanonta tarkoittaa tarinankerronnassa ja elokuvissa tilannetta, jossa sankarin on lähdettävä eteenpäin. Hän on tullut juonessa sellaiseen kohtaan, ettei paluuta entiseen enää ole. Täällä olevat työni peilaavat tällaisia hetkiä ihmisen elämässä: Miltä tuntuu, kun taakse ei voi enää katsoa? On vain mentävä eteenpäin, vaikka edessä olisi minkälainen ryteikkö. Tätä teosta, Cross my heartia , aloin kehittelemään väreistä. Tämä on töistäni viimeisin, tämän vuoden puolelta. Siinä varmaan heijastuvat Amazonin ja Australian metsäpalot. Mietin sitä, että ihmiset ovat olevinaan vilpittömiä, mihin liittyy sanonta ”Cross my heart”, mutta taustalla vaikuttavat kuitenkin oman edun tavoittelu, raha, valta, ahneus ja itsekkyys. Tämä työ ottaa vahvemmin kantaa kuin teokseni yleensä. Itselläni oli pitkä tie, ennen kuin ymmärsin, että taide on elämäntehtäväni. Opiskelin kulttuurihistoriaa, kouluttauduin museoalalle ja vaihdoin viestintäalalle. Noin kymmenen vuotta sitten minut houkuteltiin suurin piirtein kadulta ikonimaalauskurssille. Siellä huomasin, että tämä onkin mun juttuni. Hain Porin taidekouluun ja kävin sen läpi. Sen jälkeen päätin, että haluan ammattikuvataiteilijaksi. Nyt opiskelen Kankaanpäässä kuvataiteilijan ylempää amk-tutkintoa. Porissa pyörin ensin kirjallisissa piireissä, kuten Manuscript 63:ssa ja nyt taiteellisissa ympyröissä. Tarkoitukseni on valmistua taiteen maisteriksi tänä vuonna. Opinnäytetyöni käsittelee digitaalisuutta taiteilijan työssä. Olen tehnyt joitain kokeiluja digitaiteesta ja julkaissut niitä Instagram-tilillä. Taiteen lisäksi elämääni kuuluvat kissat ja jooga.” Maiseman rauhan kuvaaja Tommi-Wihtori Roström Rauma ”Olen raumalaissyntyinen, ja palasin Raumalle opiskelun jälkeen. Valmistuin taidegraafikoksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 1999, ja olen pysynyt sillä tiellä. Viime aikoina olen alkanut enemmän irrottelemaan: Teoksiin on tullut kolmiulotteista ajattelua ja grafiikan rinnalle muita tekniikoita. Kuvataide ei ollut aikoinaan ensimmäinen vaihtoehtoni, sillä olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja arkeologiasta. Kiinnostukseni historiaan näkyy teoksissani. Yleensä palaan niissä menneeseen aikaan. Minulla oli kymmenisen vuoden ajan merellinen kausi. Kaksi vuotta sitten aloin tekemään maisema-aiheita. Suomi täytti sata vuotta, ja aloin tehdä kansallismaisemaa ja ammentaa kansallisromantiikasta aiheita ja teosten esitystapaa. Kansallisromantiikka näkyy selvästi kehyksissä, joita aloin rakentelemaan itse. Gallen-Kallelallakin rakensi kehykset teoksiinsa, ja ne yleensä tukivat maalauksen aihetta. Keräilen vanhaa tavaraa, ja rakensin kehyksiä vanhojen rikkinäisten huonekalujen osista. En ole tehnyt mitä tahansa maisemakuvia, vaan muistikuvia, kuten lapsuuden kotikylän peltomaisemia. Haluan pitää maiseman yleensä hiljaisena ja rauhallisena siten, ettei siinä ole mitään toimintaa. Teos perustuu maiseman ja sen kokijan suhteeseen. Näissä maisemissa korostuu se, että olen aina ollut luontoihminen, ja kiertelen paljon metsässä. Asun Vanhassa Raumassa, ja asuminen vanhassa torpassa on haasteellista. Siinä riittää aina puuhaa ja arjen haastetta, joka alkaa siitä, että kämpässä on herätessä 13 astetta lämmintä. Olen asunut samassa pihapiirissä seitsemän vuotta. Se ei aina ole helppoa, ja mukavuudet ovat rajalliset. Pidän siitä silti kovasti. Ympäristö on hieno ja inspiroiva.” Ärsyketulvasta omaan kehoon Karoliina Korvuo Pori ”Valmistuin vuonna 2018 Kankaanpään taidekoulusta. Taiteellisen työskentelyni keskiössä on keskittyminen autenttisiin tekniikoihin, etenkin autenttiseen piirtämiseen ja liikkumiseen. Autenttisella tarkoitan tekemistä, johon liittyy vahva tietoisuuden ja tarkkaavaisuuden harjoittaminen sekä sen tutkiminen, mikä ohjaa toimintaani. Milloin impulssit voi paikantaa ajatteluun, milloin kehoon, aistiärsykkeisiin ja ympäristöön? Pyrin pysyttelemään työskentelyssäni kehon ja aistimusten puolella. Miksi koen syvällisen omaan kehoon ja mieleen keskittymisen mielekkääksi? Uskon että se liittyy siihen, millaisessa ympäristössä me elämme: keskellä äärimmäisen houkuttavia ja koukuttavia ärsykkeitä, joissa on myös manipuloiva ulottuvuus. Esimerkiksi mainonnalla houkutellaan ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla. Digitaalisuus on vahvistanut tätä ilmiötä. Koen, että nämä ärsykkeet vievät huomion pois omista aistimuksista ja omasta kehosta. Taiteellinen työskentelyni on jonkinlainen vastareaktio. Tässä näyttelyssä ei ole juurikaan näytillä autenttisen piirtämisen puolta. Tämä installaatio Shaping the tools esittää digitaaliavusteisen piirustuksen avulla ihmisen ja kuvan tai minkä tahansa muun työkalun suhdetta. Kuvasin itsestäni videon puhelimella, vein sen tietokoneelle, erottelin siitä jokaisen yksittäisen still-kuvan ja vein ne Photoshopiin. Erotin kuvista layerit, joiden pohjalta aloin piirtää valopöydän avulla viivapiirustusta. Tällainen piirtäminen on täysin mekaanista ja tehdasmaista työtä, eikä siinä ole mitään mallipiirustukseen yleensä liittyvää, syventyvää katsomista. Alkuperäinen animaatio, jonka tein, oli neljä sekuntia eli siinä oli vähän yli 150 kuvaa. Niitä piirtäessä vietin pari viikkoa vedellen viivoja valopöydän ääressä. Se oli aikamoista hommaa. Suomalaiset eivät enää nykyään tee mitään noin automatisoitua. Sellaiset työt viedään maihin, joissa matalan taitotason työt saa tuotettua mahdollisimman halvalla. Työn tekemisestä tuli jopa vähän syyllinen olo siitä, että käytän aikani johonkin niin yksinkertaiseen. Toisaalta sen hahmotti helpommin työksi kuin joka suuntaan säätämisen ja säntäilyn, jota työ monilla luovilla aloilla on.” Jury 2020 -näyttely Poriginal-galleriassa 11.–29.1.2020. Valtokivi, Roström ja Korvuo edustavat kolmea satakuntalaista taiteilijaseuraa, ja he toimivat vuoden 2020 Poriginalin näyttelyraatina. 22.2.–10.3. Laura Lilja: Ilmaisia ämpäreitä. Installaatio koostuu muoviämpärimerestä. Teos käsittelee ilmastokriisiä, jäätiköiden sulamista, turhaa muovinkäyttöä ja merenpinnan nousua. 4.7.–21.7. Kesänäyttely. Porin taidemuseo kutsuu näyttelyyn jo alalla nimeä saaneen satakuntalaisen, joka puolestaan valitsee mukaan näyttelyyn aloittelevan taiteilijan Satakunnasta. 5.9.–22.9. Mark Niskanen ja Jani-Matti Salo: The Rains Are Different Now -ääni-installaatio (työnimi) yllättää tilan keskellä olevaan tuoliin istuvan vieraan. Taiteilijoita kiinnostavat aistikokemukset, joilla on yhteys globaaleihin kysymyksiin.