Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Hajauttaminen on ilmainen lounas

Tuotto on korvausta sijoittajan kantamasta riskistä. Jos haluaa saada tuottoa, riskistä ei pääse eroon. Riskiä voi kuitenkin hallita hajauttamalla. Luin kirjan suomalaisen purjelaivan Loch Linnhen vaiheista 1898-1933. Tarina osoittautui erinomaiseksi sijoittamisen ja hajauttamisen oppaaksi. Rahdin kuljettaminen purjelaivoilla oli pääosin kannattavaa toimintaa. Purjelaivan hinta saatiin parhaimmillaan takaisin tuottoina muutamassa vuodessa. Oli tärkeää, että alus oli kunnossa ja miehistö kapteenin johdolla hyvä. Hyvä laiva ja osaaminen pienensivät riskejä ja paransivat tuottoja, kun purjehdus- ja lastausajat olivat lyhyempiä. Riskeiltä ei kuitenkaan voinut välttyä. Ensimmäinen uhka olivat haaksirikot. Haaksirikon todennäköisyyttä pienennettiin hyvällä laivalla ja miehistöllä, mutta tarpeeksi huonot olosuhteet saivat kuitenkin tuhoa aikaiseksi. Haaksirikko saattoi tuhota koko laivan tai jouduttiin maksamaan kalliisti pelastajille ja laiva oli vielä pitkään korjattavana. Haaksirikon jälkeen pahin riski oli ehkä ”huonot ajat”. Joinain vuosina rahtien hinnat olivat korkeat ja voittoa tuli lähes automaattisesti. Huonoina vuosina toiminta ei tuottanut juuri mitään alhaisten hintojen takia. Huonojen aikojen yli piti sitten vain kärvistellä. Riskejä oli muitakin. Välillä laiva jäi satamaan sotatoimien vuoksi tai se saatettiin upottaa. Laivan miehistö saattoi sairastua tai useampi miehistön jäsen saattoi satamassa karata. Tai kaukaisesta satamasta paluurahtina kuviteltu sopimus ei pitänytkään ja siirryttiin seuraavaan satamaan ilman rahtia. Taitavinkaan laivan omistaja tai kapteeni ei kyennyt suojautumaan kaikilta riskeiltä. Niinpä laivan omistus tyypillisesti hajautettiin. Tavallisesti laivalla oli pääomistaja, joka omisti joitain kymmeniä prosentteja laivasta. Muu omistus oli hajautettu pienempiin siivuihin. Oli tärkeää omistaa useista laivoista pienehköjä siivuja. Tai useita laivoja, jos siihen oli varaa. Useista laivoista siivuja omistamalla saatiin riskejä hallittua. Hyväkään hajauttaminen laivojen välillä ei suojannut huonoilta ajoilta eli rahtien hintojen laskulta. Siksi piti olla varaa joko selvitä huonojen aikojen yli tai olla muitakin sijoituksia. Laivanomistajat yli 100 vuotta sitten toimivat siis melko samassa ympäristössä kuin sijoittaja nykyisin. Ja taitavan laivanomistajan tuli vielä kyetä siirtymään purjelaivoista höyrylaivoihin ajoissa. Ville Aalto-Setälä Kirjoittaja on dosentti ja toimii pankinjohtajana OP Länsi-Suomessa.