Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Lukiolaisen ensimmäinen hankinta on kivuliaan kallis, mutta voi mennä pahasti pieleen

Uuden lukiolaisen ensimmäinen hankinta voi maksaa reippaan tonnin, mutta olla tositilanteessa käyttökelvoton. Se tulee turhan monelle yllätyksenä. Kannettava tietokone on välttämätön työväline lukiossa. Suurin osa perheistä joutuu ostamaan koneen itse, vaikka muutamat olemassaolostaan taistelevat lukiot tarjoavatkin sellaisen oppilailleen. Vaihtoehtoja ei ole, koska päivittäinen tuntityöskentely ja tavalliset kurssikokeet suoritetaan yhä varmemmin diginä. Osaa oppimateriaalista ei edes saa fyysisenä kirjana. Ylioppilaskirjoitukset ja monet kurssikokeet puolestaan suoritetaan ylioppilastutkintolautakunnan digitaalisessa Abitti-järjestelmässä. Juuri tuo Abitti tekee tietokoneen hankinnasta yllättävän tuskaista puuhaa. Abitti vaatii koneelta monenlaista. Pahoittelen nörttikieltä, mutta luettelen silti muutaman vaatimuksen: X64-suoritin, vähintään 4 gigatavua RAM-muistia, langallinen ja langaton verkkoyhteys, rivi usb-portteja, vähintään 2 gigahertsin kellotaajuus ja niin edelleen. Kaikkea yllä olevaa ei ole pakko ymmärtää, mutta lyhyesti se tarkoittaa, että edullisimmat läppärit on pakko unohtaa. Minimivaatimukset täyttyvät jossain 400 euron tienoilla ja hyvän peruskoneen saa 600 eurosta ylöspäin. Monen lukiolaisen himoaman uuden MacBookin hinnat alkavat reippaasta tonnista. Niillä ei tosin saa Abittia lainkaan käymään. Varmuudella toimivan lukiokoneen löytäminen on asiakkaalle niin hankalaa, että elektroniikka kauppaavat liikkeet ovat tehneet siitä markkinakeinon. Kodinkoneketjut ovat alkaneet lätkiä ylioppilaslakkien kuvia mainoksiin. Niiden tarkoitus on kertoa, että kone on lukiolaisille sopiva, mutta homma on hankalaa myös kauppiaille. Abitti on niin oikukas kumppani, että jokainen konemalli pitää erikseen testauttaa ennen valkolakkileiman myöntämistä. Ostaja on valkolakin kuvan nähtyään helpottunut. Syntyy mielikuva, että nyt löytyi kone, jolla selviää kolme vuotta lukiossa ja sen päälle vielä muutaman päivän yo-kirjoituksissa. Ihan näin asia ei ole. Kodinkonejättien "yo-yhteensopivuus" on usein vain lupaus, että koneesta saa Abitti-sopivan. Tosielämässä lukiolaisten repuissa kulkee nyt koneita, jotka eivät sellaisenaan toimi. Esimerkiksi koneen oma hiiri, näppäimistö ja langaton yhteys voivat kieltäytyä toimimasta Abitin kanssa. Usein puuttuu myös verkkopiuhan paikka, vaikka langallinen yhteys on pakollinen. Yllä olevasta ongelmavyyhdistä selviää rahalla eli ostamalla erillisiä lisälaitteita, kuten verkkosovittimia, usb-hiiriä ja -näppäimistöjä. Varjopuoli on, että kätevänä, kevyenä ja kohtuuhintaisena hankittu kone ei ole enää kätevä, kevyt ja kohtuuhintainen. Suuri osa koneista selviää kyllä Abitin oikuista, mutta miten asiasta voi olla varma? Selkeä vastaus löytyy Abittin omilta sivuilta: "Ainoa tapa varmistua tietokoneen yhteentoimivuudesta on käynnistää se Abitti-koejärjestelmään USB-muistitikun avulla." Kirjoittaja on uutispäällikkö ja lukiolaisen isä.