Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Rikoskomisario Salonsaari vastaa Länsi-Porin surullisen onnettomuuden tutkinnasta esitettyyn kritiikkiin – kertoo, mistä uhrin puhelin oikeasti löytyi ja miten onnettomuuspaikka tutkittiin

Porissa kasitiellä Länsi-Porin Prisman kohdilla 18. joulukuuta 2019 sattuneen yhden ihmisen kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden tutkinta ja tutkinnasta tiedottaminen on aiheuttanut paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Liikenneonnettomuus sattui keskiviikkoaamuna vähän ennen kello seitsemää. Jalan liikkeellä ollut mies jäi Rauman suuntaan ajaneen henkilöauton alle Raumantien alussa Länsi-Porin Prisman kohdalla. Mies kuoli tapahtumapaikalla. Surullisesta tapauksesta teki poikkeuksellisen se, että poliisilta kesti useita päiviä tunnistaa onnettomuuden uhri. Uhrin omaisen kirjoittama mielipidekirjoitus julkaistiin Pieksämäen Lehden verkkosivuilla 1. helmikuuta. Kirjoituksessaan Porin onnettomuudessa menehtyneen miehen isä kritisoi voimakkaasti poliisin toimintaa. Kyseinen mielipidekirjoitus lähti leviämään nopeasti sosiaalisen median palveluissa keräten runsaasti poliisin toimintaa ihmetteleviä ja kritisoivia kommentteja. Satakunnan Kansa tavoitti kritiikin kohteeksi joutuneen poliisin tutkinnanjohtajan, rikoskomisario Erik Salonsaaren Lounais-Suomen poliisilaitokselta. Salonsaari vastaa tässä jutussa mielipidekirjoituksessa esitettyyn kritiikkiin. Tutkittiinko onnettomuuspaikka huolimattomasti? – puhelin löytyikin satojen metrien päästä Mielipidekirjoituksessa esitettiin useita väitteitä liittyen poliisin toimintaan. Yksi moitteista kohdistui poliisin onnettomuuspaikkatutkintaan. Kirjoittajan mukaan se toteutettiin huolimattomasti 18. joulukuuta. Yksi peruste väitteelle oli se, että poliisi ei löytänyt onnettomuuspaikalta uhrin puhelinta, jonka sivullinen henkilö toimitti vasta 20. joulukuuta poliisille. Mistä ja miten puhelin löytyi ja miten poliisi tutki onnettomuuspaikan, rikoskomisario Erik Salonsaari? – Onnettomuuspaikalla tilanne oli sellainen, että emme löytäneet mitään, mikä olisi auttanut onnettomuudessa menehtyneen henkilöllisyyden selvittämisessä. – Poliisi tutki onnettomuuspaikan tarkkaan ja kun välittömästä läheisyydestä ei löytynyt mitään, suoritimme vielä maastoetsinnän laajalla alueella. Etsinnässä käytettiin muun muassa poliisikoiraa, jonka avulla pyrittiin paikantamaan menehtyneelle kuuluneita esineitä. Poliisi ei löytänyt edes tältä laajennetulta alueelta mitään, joka olisi auttanut uhrin tunnistamisessa. – Sivullinen löysi puhelimen kaksi päivää myöhemmin Astora-areenan maastosta. Löytöpaikka on useiden satojen metrien päästä onnettomuuspaikasta. Puhelin sisälsi tietoja, jotka ratkaisevasti auttoivat uhrin henkilöllisyyden selvittämisessä. Miksi poliisi ei soittanut heti puhelimen osoitteiston ”Mutsille”? – silloin suruviestin voisi saada väärä henkilö Mielipidekirjoituksessa ihmeteltiin myös sitä, miksi poliisi ei uhrin puhelimen löydyttyä soittanut puhelimen osoitteistoon tallennetulle henkilölle ”Mutsi” ja kertonut uhrin menehtymisestä. Miksi poliisi ei soittanut heti puhelimen löydyttyä puhelimen osoitteistoon tallennettuun ”Mutsin” numeroon ja kertonut tämän pojan menehtyneen? – Poliisilla oli perjantaina 20. joulukuuta tiedossa tunnistamaton onnettomuudessa menehtynyt henkilö ja tunnistamaton, satojen metrien päästä onnettomuuspaikasta kaksi päivää onnettomuuden jälkeen löytynyt puhelin. – Puhelimen omistajan todennäköisen henkilöllisyyden selvittyä poliisi teki kotietsinnän hänen kotiinsa ja sai näin haltuunsa puhelimen omistajan passin. – Tässä tilanteessa perjantaina 20. joulukuuta poliisilla ei ollut mitään varmuutta siitä, että uhri oli puhelimen omistaja. Jos poliisi tällaisessa tilanteessa lähtisi puhelimitse viemään kuolinviestiä ilman varmistusta, olisi riski ilmeinen sille, että joku ulkopuolinen saisi väärän tiedon oman poikansa menehtymisestä. Miksi tunnistamista ei tehty aiemmin? – rekisterikyselyä kiirehdittiin joulupyhien paineessa Mielipidekirjoituksen laatinut sureva omainen hämmästeli myös uhrin tunnistamiseen poliisilta kulunutta aikaa. Kirjoittaja myös kertoi, että uhrin ystävä oli soittanut hätäkeskukseen jo onnettomuuspäivänä 18. joulukuuta. Lisäksi kirjoittaja kritisoi sitä, että Salonsaari kertoi laatimassaan tiedotteessa uhrin henkilöllisyyden paljastuneen poliisin oman tiedonhankinnan kautta. Miksi poliisilta kului menehtyneen tunnistamiseen näin pitkä aika? – Kun poliisi oli 20. joulukuuta saanut haltuunsa uhrin passin, aloitettiin rekisterivertailu. Sillä oli määrä selvittää, oliko menehtynyt passin omistaja. Perjantai-iltaan 20. joulukuuta mennessä uhrista ei ollut tullut kyselyitä poliisille, mikä tuntui poikkeukselliselta. – Olin itse viikonlopun vapaalla, mutta tutkija oli puhunut omaisten kanssa lauantaina 21. joulukuuta. Tätä ennen, myöhään illalla 20. joulukuuta omainen oli soittanut hätäkeskukseen nähtyään uutisen onnettomuudesta. – Kun palasin töihin maanantaina, sain tiedon uhria omaksi pojakseen epäilleen omaisen yhteydenotosta. Omaisille oli lauantaina sanottu, että rekisterivertailun tulos saataisiin saman viikon aikana. Pyrin heti kiirehtimään vertailun tulosten saantia, jottei henkilöllisyyden selviäminen venyisi yli joulupyhien. – Tuolloin oli jouluaaton aatto, 23. joulukuuta ja halusimme ehdottomasti saada kuolinviestin vietyä omaisille mahdollisimman nopeasti. Ajankohta oli tietysti murheellinen, mutta kun meille oli nyt ilmoittautunut mahdollinen omainen, pyrimme tekemään kaikkemme, ettei vahvistus menisi joulupyhien yli. – Vahvistus saatiin iltapäivällä. Tutkija soitti omaisille 23. joulukuuta kello 15.45 ja toimitti kuolinviestin. Päätin, että tieto uhrin henkilöllisyyden varmistumisesta oli toimitettava viipymättä puhelimitse. Varmistin vielä erikseen, että tämän soiton soittaa tutkija, jolla on kyky viedä kuolinviesti mahdollisimman hienotunteisesti. – Normaalisti poliisi kertoo tällaisen suruviestin aina kasvokkain. Omaiset asuvat kuitenkin pitkällä ja viestin viemiseen olisi pitänyt pyytää virka-apua toiselta poliisilaitokselta. Iltapäivällä joulun aatonaattona emme voineet ottaa sitä riskiä, että viestin vieminen olisi venähtänyt yli joulupyhien. – Tässä tapauksessa tutkija oli jo keskustellut asiasta omaisten kanssa ja heillä oli jo epäilys siitä, että heidän poikansa oli menehtynyt. Eikö jo onnettomuuspäivänä soitettu hätäkeskuspuhelu nopeuttanut tutkintaa? – Poliisilla ei ollut tullut tietoa mainitusta 18. joulukuuta soitetusta hätäkeskuspuhelusta. Miten perustelet sitä, että uhrin henkilöllisyys paljastui poliisin oman tiedonhankinnan tuloksena? – Uhrin henkilöllisyys paljastui, kun poliisi tutki ensin sivullisen löytämän puhelimen, teki sen jälkeen kotietsinnän, löysi passin ja suoritti rekisterikyselyn, joka vahvisti onnettomuuden uhrin olleen puhelimen ja passin omistaja. Mielestäni tiedotteessa julkaistu kommenttini poliisin oman tiedonhankinnan merkityksestä on paikkansa pitävä.