Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Saven mestarin Kerttu Horilan veistoksiin ilmestyivät kissat – Katso kuvat äitimyytin rikkovista emoista

Kuvanveistäjä Kerttu Horila on siirtynyt naisveistoksista hahmoihin, joilla on kissan pää ja naisen vartalo. Horilan työhuoneella Vanhassa Raumassa kissaemot retuuttavat poikasiaan. Näyteikkunaa hallitsevat siniset kaninaiset. – Olen tehnyt loppuun realistisen naisten kuvauksen. Haen jotain uutta, mutta haluan silti pysyä naiseudessa, Horila sanoo. Kissaemot eivät näytä juuri välittävän poikasistaan. Narttu -veistos irvistää uhkaavasti pentuaan kainalossa roikottaen, Mirri esittelee vastahakoisen näköistä pentuaan, ja juonikkaan näköisellä Emolla näyttää olevan pennustaan kuristusote. Tänä keväänä Horila on veistänyt myös pentuaan imettävän, raivoisan näköisen susinaisen. Ovatko teokset Horilan Madonna-mukaelmia, kritiikkiä äitimyyttiä kohtaan? – Voi ollakin. Nämä eivät ole olleet vielä esillä missään, ja on hauska kuulla, mitä ihmiset näistä sanovat, Horila vastaa. Naiset ovat kissoja ja miehet koiria, ainakin Horilan mielikuvituksessa. Kissanaisissa on vaaran tuntua, itsenäisyyttä, anarkiaa, huumoria ja seksikkyyttä. – En halua aina tehdä sellaisia veistoksia, jotka naurattavat ihmisiä. Minua on kuvattu hyvän mielen taiteilijana, mutta haluaisin tehdä joskus muutakin, Horila sanoo. Kissoistakin tosin tuli hauskoja. Horila piirtää lastenlastensa kanssa hirviöitä ja lohikäärmeitä, mutta niistäkin tulee hänellä aina kiltin ja ystävällisin oloisia. Kamaluus ei luonnistu häneltä. Horila on kuitenkin paljon muutakin kuin hauskuuttaja. Hänen teoksissaan on esimerkiksi viittauksia taidehistoriaan. Esimerkiksi Kolme sulotarta on kuvataiteessa erittäin suosittu, kautta vuosisatojen varioitu teema kreikkalaisen mytologian jumalattarista. Horilan sulottaret uivat Rauman kanaalissa. Horila sanoo, ettei häntä haittaa leima hyvän mielen taiteilijana. Hän ottaa mielellään sellaisen roolin maailmassa, joka on täynnä vaaroja. Kissaveistoksiaan varten hän etsi netistä erilaisia kissakuvia. – Kissa ei ole pelkästään ristihuuli, jolla on pystykorvat. Netistä löytyi vaikka minkä näköisiä kissan naamoja. Työhuoneella soi Haydnin Sinfonia nro 104 . Horila kuuntelee klassista musiikkia halutessaan rentoutua. Joskus se soi taustalla myös hänen työskennellessään. Musiikin juhlavat tunnelmat sopivat hyvin Horilan kuulumisiin. Hän sai tiistaina Satasairaalasta mahtavia uutisia. Hän on täysin terve syövästä ja sai lopettaa syöpälääkkeiden syönnin. Savitöitään Horila tekee yhden silmän varassa. Hän sairastaa silmänpohjarappeumaa, jota hän käy hoitamassa TYKSissä. Vasen silmä on huonossa kunnossa ja vääristelee muotoja, mutta terveempi silmä korjaa tilanteen. Työhuoneella vierailevat hämmästelevät toisinaan Horilan tekniikkaa. Häneltä on kysytty esimerkiksi, miten hän teki Nartulle avonaisen suun, hampaat ja kielen. – Minulta odotettiin kai jotakin Pirkka-niksiä hampaan tekoon, mutta se vain muovaillaan käsin. En osannut mitään tällaista silloin kun aloitin. Pitää tehdä paljon työtä ja ottaa aina vain suurempia haasteita, Horila sanoo. Savimestarille tekniikassa ei ole enää mitään vaikeaa. Vaikeinta hänelle on työn sisällön pohtiminen, uudenlaisten ideoiden keksiminen. Kissaveistokset pääsevät ensi kertaa esille Koivukuja Biennalessa Iisalmessa. Horila tuskailee parhaillaan sen kanssa, miten hän saa pakattua ja lähetettyä veistoksensa Iisalmeen siten, etteivät ne rikkoudu matkalla. Kesällä hän aikoo hoitaa puutarhaansa. Lapsenlapsi tulee mummolaan kesäloman viettoon, ja elokuun Horila viettää mökillä saaressa Itä-Suomessa. Erityisesti taiteilija kertoo silti pitävänsä syksystä. Silloin hän saa rauhassa keskittyä työntekoon. Syntynyt 1946 Iisalmessa. Kuvataiteilija, joka tunnetaan erityisesti luonnollisen kokoisista, naisia esittävistä keramiikka- ja pronssiveistoksista. Tuotannossa keskeistä naisen elämään liittyvät näkökulmat ja tilanteet sekä huumori. Taiteilijaeläkkeellä, jatkaa aktiivista työskentelyä. Julkisia veistoksia muun muassa Porissa suosittu Maire (2010), Raumalla kanaalissa Kolme sulotarta (1990) ja Rauman taidemuseon edustalla istuva Rauma Flikk (2014) sekä Pyhän ristin kirkon penkissä istuva veistos On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis (2008), Jyväskylän Valteri-koulu Onervan yhteisöteos Olipa kerran (2016). Taiteilijalla on ollut lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä vuodesta 1973, ja hänen teoksiaan on kymmenissä taidekokoelmissa. Rauman taidemuseossa oli suuri Horilan retrospektiivinen näyttely kesällä 2013. Asuu Raumalla puolisonsa kanssa.