Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Sampsa Katajan kolumni: ”Vaikka yhdessä taistossa ei kaikille voi tulla suurta voittoa, hanskoja ei kannata lyödä tiskiin”

Vaalit ovat demokratian suurta juhlaa. Yhdet ovat taas takana ja seuraavien vaalityö on jo käynnissä. Äänestäjiä tämä saattaa koetella, mutta niin myös ehdokkaita. Vaalissa on aina voittajia. Toisin, kuin urheilukilpailuissa, haluan ajatella, että vaaleissa ei ole häviäjiä. Mikä tahansa on parempi kuin mitäänsanomaton joutilaisuus, totesi jo Minna Canth. Tuhannet ehdokkaat, heidän tukijansa ja ahkerat talkoolaiset ympäri maan asettivat taas itsensä likoon. Kaikilla oli tavoite, jonka vain harva saavutti. Silti ne, jotka eivät tulleet valituiksi, tekivät arvokkaan työn isänmaan puolesta. Ilman toimivaa demokratiaa, avointa keskustelua ja rehellisiä vaaleja Suomi ei olisi tällainen tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta, mitä se on tänään. Suomen politiikkaa on kansainvälisesti verrattuna konsensushakuista. Iso kuva on monella samanlainen, tekemisen tapa ja vauhti on ehkä suurin erottava tekijä. Valtakunnan hallitukseen ovat kelvanneet käytännössä kaikki puolueet, melkeinpä samaan aikaan. Kunnissa ei edes tunneta hallitus-oppositio-asetelmaa. Yhteisellä asialla tässä ollaan. Eduskuntavaaleissa rannalle jääneet ovat suhtautuneet tulokseen kovin eri tavoin. Somepäivityksistä näkyy surua, suuttumusta, luovuttamisen halua ja hämmennystä, mutta myös iloa muiden menestyksestä ja omastakin työstä ja tuloksesta. Jos joku ehdokkaista ei ole vielä päässyt yli pettymyksestään, suosittelen lukemiseksi Reetta Rädyn ja Ville Blåfieldin kirjaa: ”Kuka hullu haluaa poliitikoksi.” Tai Osmo Soininvaaran ”Jäähyväiset eduskunnalle.” Onneksi meitä hulluja löytyy, mutta asioilla on puolensa, myös kansanedustajan työllä. Eikä kansanedustajan, europarlaamentaarikon tai kunnanvaltuutetun työ ole ainoa tapa vaikuttaa yhteisiin asioihimme. Puolueet, järjestöt ja kansanliikkeet ovat ihan yhtä hyviä kanavoida halua parantaa maailmaa. Ei somekaan paha paikka ole, jos vain käytöstavat säilyvät. Vaikka yhdessä taistossa ei kaikille voi tulla suurta voittoa, hanskoja ei kannata lyödä tiskiin. Tekijöitä tarvitaan. ”Pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä”, on ihan toimiva elämänohje. Kun jaksaa yrittää, tulee kyllä onnistumisiakin. Voittajat muistetaan, mutta toivottavasti myös tuhannet muut demokratian puolesta työtä tehneet ja tekevät. Hyvä muistaa, että myös sattumavaraisuudetkin kuuluvat vaaleihin. Edelleen Minna Canthin sanoin: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.” Kirjoittaja on asianajaja ja varakansanedustaja.