Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Matkustushäpeä on ehkä aina seuranamme – Onko parempi syyllistyä lähtemisestä vai jäämisestä?

Tiedättehän tunteen, kun jokin epämääräinen ajatus alkaa pyöriä päässä ja kohta aihe tulee vastaan joka paikassa. Olisi liioiteltua puhua hiljaisista signaaleista, vaan kyse on arkihavainnoista ja ihmisen psykologiasta. Kaikkien huomio kiinnittyy yhtä aikaa samoihin asioihin. Tällä viikolla matkustamisesta on puhuttu ympäri maailmaa. Suomessa matkustusrajoituksia on pohdittu joka kantilta, koska ne uhkaavat varsinkin Lapin matkailua. Jos ulkomaalaiset turistit eivät pääse tänne, vuosikymmenten työlle voi sanoa ehkä hyvästit. Suomalaiset matkailijat eivät riitä kannattelemaan tuhansia työpaikkoja. Ruotsi ottaa ulkomaalaisia vastaan, jos he vain uskaltavat matkustaa maahan. Vaarana on, että lunta etsivät turistit kohta uskaltavat ja valuvat naapuriin. Koronasta alkaa tulla uusi normaali, jonka kanssa on opeteltava elämään lopettamatta liikkumista täysin. Työkaveri löysi Washington Postista jutun matkustushäpeästä, jota minäkin huomasin potevani. Jutussa amerikkalaiset matkabloggarit pohtivat muuttunutta suhdettaan matkustamiseen. Kun ennen matkat olivat arvostettua sosiaalista pääomaa, jonka puutetta hävettiin, nyt matkoista on tullut häpeän aihe. Joku matkustaa edelleen, mutta salaa. Toinen ei voi kuvitellakaan lähtevänsä mihinkään, koska tuntisi ikuisesti syyllisyyttä, jos joku kuolisi hänen tartuttamaansa virukseen. Eri maiden matkustusrajoitukset ovat niin sekavia, etteivät nekään houkuttele varaamaan matkaa. Silti mielessä on alkanut pyöriä ajatus, enkö kuitenkin voisi lähteä syksyllä katsomaan lapsiani Lontooseen. Finnair lentää sinne, ja lippuja saa melko edullisesti. Vaikeuksissa olevaa lentoyhtiötämme pitäisi oikeastaan tukea. Hotelleissa on varmasti tilaa. Maskia olen jo tottunut käyttämään julkisissa liikennevälineissä. Voisin tehdä etätöitä reissun jälkeen ja viettää karanteenissa kaksi viikkoa. Jos tarvitaan koronatestiä, voin maksaa sen itse aiheuttamatta kuluja yhteiskunnalle. Mutta mitä ihmiset sanoisivat? Huomaan, että se on ainoa pallottelemani kysymys. En osaa pelätä etukäteen omaa sairastumistani, koska hyödyt tuntuvat voittavan haitat. Kun puhuin mietteistäni ääneen, kollega totesi kannustavasti, että joku voi syyllistää siitä, jos EN mene katsomaan lapsiani. Se on totta. Ihmisillä on taipumus tietää paremmin, miten toisen pitäisi toimia. Kesällä teimme omalla autolla kierroksen Baltiassa, eikä kukaan paheksunut sitä ainakaan ääneen. Baltia olikin sallittua aluetta. Silti tuntui, että kaikki muut lomailivat kotimaassa. Olenko sittenkin syntinen, jos edes suunnittelen lähtemistä? Kirjoittaja on Lännen Median uutispäällikkö.