Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Sienikausi huipentuu suppiloretkiin – Onko ruokailun alalla mitään hienompaa kuin omin käsin kerätyn sienisaaliin hyödyntäminen tuoreeltaan metsästä pannuun ja lautaselle?

Suppilovahveron aika merkitsee sienestyskauden kääntymistä lopuilleen. Jokaisella sienisyksyllä on erikoispiirteensä. Tällä kertaa ainakin omilla retkeilyalueillani oli lampaankäävän ja orakkaiden vuosi. Herkkutattikin antoi mukavan sadon, ja suppiloa taitaa tulla ennätysmäärä. Silmiini tai korviini ei ole sattunut uutisia kohtalokkaista sienimyrkytyksistä. Olisiko sienikansa oppinut läksynsä? Jatkuvasta valistuksesta huolimatta melkein aina on niitä, joiden on pakko kokeilla, olisiko sammalmättäällä valkeana hohtava itiöemä sittenkin herkkusieni, eikä se todennäköisempi vaihtoehto, taatusti tappava valkokärpässieni. Mutta ihan oikeitakin nautintoja metsien kätköistä löytyy. Onko ruokailun alalla mitään hienompaa kuin omin käsin kerätyn sienisaaliin hyödyntäminen tuoreeltaan metsästä pannuun ja lautaselle? Herkkutatit paloiksi, öljyä pannuun, joukkoon sipulia ja valkosipulia, hieman suolaa ja valkopippuria. Ruokaisamman lopputuloksen saa, kun lisää vähän vehnäjauhoja ja ruokakermaa. Huippusato tuo ongelmia tattien säilöntään. Pakastimeen ei esikäsiteltyjä tatteja ylettömästi mahdu, mutta yksi keino auttaa. Kun tateista on pannulla enin vesi haihtunut, otetaan esiin kotitalouden kätevin apuväline, lihamylly. Jauhettu tattimurska vie pakastimessa vähemmän tilaa. Sitä voi lisätä vaikka jauhelihan joukkoon pihvien raaka-aineeksi. Samaa käytäntöä voi tietenkin soveltaa muillekin sienille. Kullakin sienestäjällä on omat suosikkinsa, joita haluaa suositella muille kulinaristeille. Itse olen harmitellut voitatin väheksymistä. Mielestäni se on maultaan vähintään herkkutatin väärti. Pieni koko ja limapintainen lakki kiusaavat, mutta siinäpä sen salaisuus: mitä enemmän vaivaa joutuu näkemään ensiluokkaisen sienipaistoksen eteen, sitä maittavampi on lopputulos. Unohda myös rusko-orakkaan aliarvostus. Se on valko-orakkaan veroinen ja usein yleisempi. Eikä sieniä tarvitse ajatella vain syötävinä saaliina. Sieniretki tarjoaa myös esteettisiä elämyksiä. Tutustu vaikka punakärpässienen, suomuorakkaan tai suomumustesienen taiteeseen. Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Sienten syöjä tiedostaa, että niiden nauttimisesta seuraa sienisokerin aiheuttamia laktoosin kaltaisia vaivoja. Aterian jälkeiset päästöt siis kiihdyttävät osaltaan ilmastonmuutosta. Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.