Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Sydäninfarktien määrä laski tuntuvasti korona­virus­epidemian aikana, ja se selittyy osin sillä, ettei etätöissä tarvinnut kiirehtiä työpaikalle

Koronaviruspandemian aikana sydäninfarktien määrä on vähentynyt noin 30 prosentilla, kertoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) ylilääkäri ja kardiologian erikoislääkäri Mika Laine . Myös aivoinfarkteja on ollut vähemmän. – Ilmiö on maailmanlaajuinen ja sitä on tutkittu paljon, kertoo Laine. Sydäninfarktit ovat yhteydessä elintapoihin ja verenpaineen nousuun – jota yleisesti tapahtuu ihmisen ollessa stressaantunut. Niin paljon huolta kuin koronavirustilanne onkin aiheuttanut, on se kuitenkin voinut vähentää tietynlaisia stressitilanteita. Kun epidemia laantui, infarktien määrä on kääntynyt uudelleen nousuun. – Kun ihmiset ovat olleet kotona etätöissä, ei ole tarvinnut kiirehtiä aamulla töihin tai mihinkään. Elämä ei ole ollut niin hektistä, sanoo Laine. Pandemian alkuvaiheessa yleinen oletus oli, että säännöllinen tupakointi lisäsi riskiä saada koronatartunta tai menehtyä koronavirusinfektioon. Laine mainitsee tupakoinnin lopettamisen mahdollisena infarktien vähenemiseen johtavana tekijänä. Suomessa ei koronavirusepidemian alkamisen jälkeen ole tehty kattavia tutkimuksia tupakoitsijoiden määrästä, mutta esimerkiksi Britanniassa noin miljoonan ihmisen arvioidaan lopettaneen tupakoinnin. – Tupakointi on merkittävä sydäninfarktille altistava riskitekijä. Se nostaa riskiä nelinkertaiseksi verrattuna tupakoimattomiin henkilöihin, kertoo Laine. Toisaalta ne henkilöt, jotka ovat saaneet sydäninfarktin koronaepidemian aikana, ovat menehtyneet niihin tavanomaista suuremmalla todennäköisyydellä. Laine arvelee, että tähän vaikuttaa esimerkiksi se, että sairaaloiden ollessa poikkeustilassa myös viiveet hoitoon pääsyssä ovat kasvaneet. Lisäksi osa ihmisistä ei välttämättä ole itse hakeutunut ajoissa hoitoon. Ilmansaasteen pienhiukkasilla on myös tutkitusti vaikutusta infarktien määrään. Koronaepidemian aikana ihmiset olivat vähemmän liikkeellä, jolloin he myös altistuivat ilmansaasteille tavallista vähemmän. Ylilääkäri ja ympäristöterveyden dosentti Raimo O. Salonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) arvioi, että Suomessa ilmansaasteiden vähenemisellä ei ole lyhyellä aikavälillä samanlaista vaikutusta sydäninfarktien määrään kuin väkirikkaissa kaupungeissa. Esimerkiksi Pohjois-Italian ja Kiinan suurkaupungeissa ilmansaasteiden päivittäiset, viikoittaiset ja kuukausitason pitoisuudet ovat etenkin talvella monin verroin Suomen pitoisuuksia korkeampia. Yhteiskunnan sulkeminen laski siis niissä pienhiukkasten pitoisuuksia paljon Suomea enemmän. Eräissä suurkaupungeissa ilmansaasteiden vähenemisellä on saattanut olla merkittäväkin vaikutus sydäninfarktien määrän vähenemiseen. Kaupunki-ilmanlaadun pienellä, tilapäisellä parantumisella esimerkiksi pääkaupunkiseudulla saattoi Salosen mukaan kuitenkin olla vaikutusta yksittäistapauksissa. Kevään liikkumisrajoitukset ajoivat suomalaiset pois kaupunkien keskustoista viettämään enemmän aikaa kodin sisätiloissa. Näin he ovat hengittäneet ainakin katupölyä vähemmän kuin normaalisti. – Keväiseen katupölyaikaan syntyvistä hiukkasista osa on pienhiukkasia, jotka menevät keuhkojen ääreisosiin, kertoo Salonen. Suuremmaksi syyksi infarktien vähenemiselle Salonen kuitenkin mainitsee ihmiskontaktien välttelemisen, joka on vähentänyt koronatartuntojen lisäksi myös esimerkiksi influenssatartuntoja. Influenssavirukset ovat kroonisia sydän-, verisuoni- ja keuhkosairauksia sairastaville erityisen haitallisia, joten niiden vähenemisellä saattaa olla merkittäväkin vaikutus kokonaiskuolleisuuteen. Myös rasittavan liikunnan puuttuminen pakkasella ja katupölyaikaan on voinut laskea sydäninfarktien määrää. Ilmatieteen laitoksen erikoistutkijan Pia Anttilan mukaan vielä on liian aikaista sanoa, kuinka paljon pienhiukkasten määrä ilmassa on vähentynyt koronaepidemian aikana. – Liikenteen päästöistä tulevan kaasumaisen typpidioksidin pitoisuudet ovat kyllä pienentyneet kaikissa koronasta kärsivissä kaupungeissa liikkumisrajoitusten vuoksi, Suomen isoissa kaupungeissa jopa puolella, Anttila kertoo. Monet tutkijat pitävät hänen mukaansa pienhiukkasia terveydelle haitallisempina kuin typpidioksidia. Pienhiukkasten pitoisuudet eivät ole yhtä suoraviivaisesti yhteydessä koronaepidemiaan, sillä niitä syntyy myös esimerkiksi puun pienpoltossa, jonka määrä on voinut jopa kasvaa, kun ihmiset ovat viettäneet aikaa kotona ja mökeillä ja lämmittäneet taloja ja saunoja. Pienhiukkaset voivat kulkeutua erittäin kaukaa, joten niiden pitoisuuksien tutkiminen on vaikeampaa. Yleisesti Suomessa pienhiukkasten pitoisuustasot ovat kuitenkin huomattavasti Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjearvoa matalammat, selvisi Ilmatieteen laitoksen viimevuotisesta selvityksestä .