Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Lentopelkoinen, lentokriittinen ja Pori-kriittinen toimittaja lensi pikkukoneessa Porin yllä ja kyseenalaisti kaiken – Katso, miltä kaupunki näyttää taivaalta

Haluan matkustaa, mutta en lentää. Elokuussa pyörähdin junalla, bussilla ja laivalla Itämeren ympäri. Joulukuussa kävin Kreikassa samoin keinoin. Pelkäsin kuollakseni Välimeren talvimyrskyssä, joka sai Sardiniassa rahtilaivankin haaksirikkoutumaan . Pelkään lentämistä enemmän kuin raivoavia meriä, ja lentäminen merkitsee minulle ilmaston tuhoamista. Olen kohotellut kulmiani ja ääntäni "turhalle" lentomatkailulle. Samoin kuin lentämiseen, suhteeni kotikaupunkiini Poriin on monimutkainen. Kokemäenjoella, torilla ja paljailla pelloilla leijailevat muistoni yli kahdeltakymmeneltä vuodelta. Poissa asuessa on ollut helppoa unohtaa, millaista on elää keskellä omaa historiaansa. Aina se ei tunnu säkenöivältä. Maanantaina aurinko värjäsi Porin oranssiksi, ja minä hyppäsin vapaaehtoisesti lentokoneeseen. En ollut matkalla minnekään. Tahdoin vain ottaa valokuvia taivaalta. Kaksipaikkainen lentokone nousi ilmaan kevyesti. Raskas, lentokriittinen ja arvopetturiksi haukkuva mieleni jäi maahan. Ylhäällä lentäminen ja kotikaupunkini tuntuivat toisilta. Katsoin niitä jonkun toisen näkökulmasta. Näin, miten monella tavalla voi nähdä. Miten voisin yksiselitteisesti tuomita lentämisen? Miten voisin olla Porista tiettyä mieltä, kun voin nähdä kaupungin täysin uudenlaisena vuosikymmenien jälkeen? Miten mikään niin värikäs voisi olla mustavalkoista? En aio lopettaa lentämisen välttelyä. Näkökulmien moninaisuuden ymmärtäminen ei tarkoita, että arvoistaan pitäisi luopua. Ehkä en kuitenkaan kurita itseäni niin ankarasti, jos joskus lennän kaukomaille. Mitä vaikeampaa minun on olla ehdoton, sitä helpompaa on olla armollinen. Armoa ei ole maailmassa liikaa. Tänä keväänä koko maailma on elänyt yhteisessä ymmärryksessä. Olemme toimineet ennen näkemättömällä tavalla yhden tavoitteen eteen. Emme ole lentäneetkään samoin kuin ennen, mutta joskus taas lennämme. Silloin uusi kriisi unohtuu ja vanhat palaavat puheenaiheeksi. Mitä voisimmekaan saada aikaan, jos silloin yrittäisimme ymmärtää toisiamme