Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Diandralla oli raskas ja vaativa työ kuljettaa täysi sali yleisöä viiteentoista James Bond -elokuvaan – Äänellisesti laulaja oli huippuvedossa

Musiikki My Name is James Bond. Pori Sinfonietta 28.11. Promenadisalissa. Kapellimestari ja pasuuna Antti Rissanen. Solistit Diandra, laulu ja Tero Lindberg, trumpetti. Puolisävelaskeleet jyräävät Pori Sinfoniettan jousistosta edestakaisin. Ilmassa on vauhtia ja vaaran tuntua Antti Rissasen vetävästi johtamana. Kitarariffi soi rennosti. Sen leikkaa vaskien jazzahtava sivallus, musiikin kielellä, synkooppi. Iskevä motiivi päättyy ”takapotkuun”, joka toistuu. Uhka hellittää hetkeksi, kunnes kiilaavat puoliaskelet vievät uudestaan kuulijan kohti mitä uskomattomimpia Salainen agentti James Bond 007:n seikkailuja. James Bond tunnusmelodia ( Monty Norman ) on soinut yhdeksässätoista elokuvassa, joita tähän mennessä on tehty yli kaksikymmentä. Seuraava Bond tulee ensi keväänä. Yleisön ei voinut tehdä muuta kuin pitää kiinni istuimen käsinojista ja odottaa pahinta. Puitteet jännitykselle oli luotu. Laulaja Diandralla oli fyysisesti raskas ja laulajana vaativa tehtävä kuljettaa täysi promenadisalillinen yleisöä noin viiteentoista Bond-elokuvaan. Jos muutama elokuva suurelta yleisöltä on mennyt ohi, niin asia on ollut mahdollista korjata kahtena viime kesänä, kun Suomen televisiossa on esitetty kaikki Bondit. Äänellisesti Diandra oli huippuvedossa eikä tahtia haitannut kulkiko laulu ala-, ylä- tai keskirekisterissä. Suurin osa tunnusmelodioista oli balladinomaisia, joissa Diandra antoi mennä täysillä. Laulaja oli siinä mielessä ”sukupuolineutraali”, ettei esimerkiksi Tom Jonesin karheita alukkeita kaivannut, vaan Thunderball (Pallosalama) -elokuvan tunnari oli täyttä rautaa. ”En itään, en länteen lähdekään, vaan luokses rakkain nyt jään” From Russia with Love Tero Lindbergin trumpetilla esittämänä kolahti suoraan sydämeen. You only live Twice kajahti kultaisella trumpetilla jalosointisesti ja päättyi komeaan kolmisointuun ylös korkeuksiin. Kapellimestari tarttui tässä ja parissa muussa kappaleessa pasuunaan. Pori Sinfonietta säilytti sykkeen ja improvisointi pasuunalla oli kotoisaa jazz-meininkiä. Pori Sinfonietta vaikutti kokoaan suuremmalta, niin erinomaisen muhkeasti Rissasen ja Lindbergin sovitukset toteutuivat, sokerina pohjalla instrumentaali On Her Majesty’s Secret Service . Äänentoisto ja valaistus toimivat mainiosti. Licence to Kill -kappaleessa tosin laulaja jäi toiseksi. Diandran oma suosikki Skyfall säväytti ja Paul McCartneyn Live and Let Die svengasi taidolla.