Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Lihankulutus on saavuttanut kyllästymispisteensä – Luonnonvarakeskuksessa ei silti uskota järisyttäviin kulutuksen muutoksiin

Eipä taida nauta tietää, millaiseen pyöritykseen se on viime aikoina joutunut. Toisessa päässä pihattoa sitä pidetään ympäristön saastuttajana ja pahimman luokan päästösyöppönä. Toisella puolen navettaa muistutetaan nurmen hiilensidonnasta, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja kestävästä vesijalanjäljestä. Mitä ajattelee lihasta arkiruokia valmistava kuluttaja? Paljonko syömme lihaa, ja missä kulkevat kestävän tuotannon rajat? Tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta vastaa kysymyksiin. Paljonko suomalainen syö lihaa vuodessa? Viime vuonna kokonaismäärä oli reilut 81 kiloa. Siitä naudanlihan osuus oli 19,3 kiloa. Luku vaikuttaa suurelta, mutta se ei kerro koko totuutta. Luvussa ovat mukana luut. Lautaselle päätyy kypsennyksen jälkeen vain noin puolet ilmoitetusta määrästä. Miten Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa? – Vertailu on helppoa, koska selvitykset tehdään samoilla periaatteilla. Meillä lihankulutuksen nousu on jatkunut pitkään. Olemme vasta nyt päässeet EU:n keskitasolle, ennen vanhaan olimme selvästi sen alle. Esimerkiksi Ruotsissa lihankulutus on vähentynyt, mutta siellä kulutus oli aiemmin korkeampaa. Länsinaapuri alkaa olla vasta samalla tasolla kuin me. Kuinka kulutustottumukset muuttuivat EU:n myötä? – Lihankulutus on jatkanut melko vahvaa kasvua EU-jäsenyyden aikana. Hinnat ovat edullisempia ja se näkyy kulutusmäärissä. Myös tulotasomme on noussut. Jos emme olisi EU:ssa, olisivatko kulutusprosentit eri luokkaa? – Joka tapauksessa olisi pitänyt avata markkinoita jossain määrin, ja niiden avaaminen olisi tuonut entistä halvempaa lihaa. Kun liityimme EU:hun, erityisesti sianlihan syönti nousi reippaasti. Pellervon taloustutkimus ennusti, että lihan kulutus laskee tänä vuonna. Mikä on Luonnonvarakeskuksen näkemys? – Lihankulutus on kasvanut vielä 2010-luvullakin. Jopa naudanlihan kulutus on lisääntynyt hiukan. Kolmen viiden vuoden aikana lihankulutuksessa ei ole tapahtunut isoa muutosta. Mahdollisesti jotakin laskua on tulossa, mutta ei järisyttävän suurta. Onko näköpiirissä, että kulutus vielä nousisi? – Arviomme on, että nyt olemme kyllästymispisteessä. Lihankulutus ei kasva enää. Sianlihan käyttö laskee edelleen ja siipikarjan käyttö voi olla pienessä nousussa. Naudanlihassa ei ole näkyvissä suuria muutoksia. Moni kertoo vähentäneensä lihan syöntiä. Näkyykö se? – Ei välttämättä. Kuluttajien aikomuksista on tehty tutkimuksia. Niissä useat sanovat, että aikovat vähentää lihansyöntiä. Kun mennään kauppaan, niin tämä unohtuu. Voidaanko antaa suositusta, paljonko lihaa voi syödä kestävää tuotantoa ajatellen? – Suoralta kädeltä ei voi antaa helppoa vastausta. Paljonko itse syöt lihaa viikossa? – Kovin tarkasti en laske, mutta arvioni on, että syön lihaa 300–500 grammaa viikossa. Luotan ravitsemussuosituksiin, joiden mukaan punaista ja prosessoitua lihaa saa syödä enintään 500 grammaa viikossa. Miksi naudanlihasta puhutaan niin paljon, vaikka se ei ole suurin päästöjen aiheuttaja? – Taustalla ovat ilmasto- ja terveyssyyt. Ruoka on läheinen asia, ja siitä on helppo puhua. On totta, että ruoasta tulee merkittävä osa päästöistä. Ruoan tuottamisesta koituu yli viidennes päästöistämme. Tämä tietysti on herätellyt kuluttajia. Toisaalta yhden kotieläimen nostaminen tikunnokkaan vie harhateille. Pitäisi katsoa kokonaisuutta. Paljonko meillä syödään tuontilihaa? – Suomalaisen syömästä lihasta 80 prosenttia on kotimaista, eli tuonnin osuus on viidennes. Suomessa lihan omavaraisuusaste on 91 prosenttia, joten lihaa myös viedään. Usein puhutaan "brassilihasta", mutta sen syönti on meillä vähäistä. Tuontiliha on peräisin pääasiassa EU-maista. Onko ympäristön kannalta sama, minkä EU-maan lihaa syömme? – Ilmastopäästöissä ei välttämättä ole kovin suuria eroja, mutta erot maiden sisällä ovat suurempia kuin maiden välillä. Paljon riippuu siitä, mikä on tuotantotapa. Meillä on hyviä esimerkkejä tiloista, joissa kasvihuonepäästöt teuraskiloa kohden ovat jopa neljänneksen keskiarvoa alhaisempia. Mikä merkitys on nurmiviljelyllä ja vedellä? – Nurmi sitoo hiiltä ja ympäristön kannalta on parempi, kun tuotanto on nurmirehuvaltaista. Muualla on toki tällaista ruokintaa, mutta kansainvälisessä vertailussa suomalainen naudanliha pärjää erittäin hyvin. Puhdasta vettä meillä riittää. Mitä muita syitä löytyy kotimaisen lihan suosimiselle? – Tautitilanne on erittäin hyvällä tolalla. Antibioottivapaa tuotanto on vahvuutemme. Meillä ei ole myöskään peltoala lisääntynyt lihantuotannon takia. YK:n ilmastopaneelin raportissa tuotiin vahvasti esille, että lisääntyvä lihantuotanto johtaa maankäytön muutoksiin ja tällöin tarvitaan lisää peltomaita viljelykseen. Sillä on epäedullisia vaikutuksia monimuotoisuuteen ja ilmastoon. Tämä on globaali huoli, eikä sillä ole tekemistä suomalaisen lihantuotannon kanssa. Kannattaako nuoren viljelijän satsata lihakarjaan tai lypsykarjaan? – Suoraa neuvoa ei voi antaa. Lihankulutus ei ole kuitenkaan Suomessa tai maailmalla loppumassa, joten kysyntää lihalle riittää pitkälle tulevaisuuteen.