Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Raumalainen toisen polven pesäpalloilija heitti keihäässä hirmukaaren, vaikkei ollut nähnyt lajia edes tv:stä – ”En seuraa kuin niitä lajeja, mitä harrastan”

Raumalainen pesäpalloilija Julia Valtanen lähti viitisen vuotta sitten kaverinsa isän houkuttelemana kokeilemaan keihäänheittoa, vaikka ei ollut koskaan nähnyt lajia edes tv:stä. – En seuraa kuin niitä lajeja, mitä harrastan, vuonna 2001 syntynyt Valtanen ilmoittaa. Ensikokeilusta alkoi suomalaisittain ainutlaatuinen urakehitys: 15-vuotiaiden SE hallissa 54,02 vuonna 2016 tyttöjen 400-grammaisella keihäällä, samana suvena ensimmäisenä 15-vuotiaana suomalaisena naisten 600 gramman keihäällä yli 50 metriä ja vuotta myöhemmin 500-grammaisella välineelle 17-vuotiaiden SE 58,11. Tulos 58,11 toi nuorten olympiafestivaalien kultaa Unkarissa. – En tiennyt, mihin pystyn tai mikä on edes hyvä tulos, kun en ollut lajia seurannut. Kriittinen lajilegenda Pauli Nevala innostui Valtasesta niin paljon, että sanoi raumalaisen heittotekniikan olevan "kuin kauneinta musiikkia korville". Nevala lahjoitti Valtaselle uran ensimmäisen naisten keihään. Käsivamma nakersi Kaikki sujui kuin elokuvissa viime vuoden kesäkuuhun asti, kunnes oikea kyynärpää petti. Leikkausta ei tarvittu, vaan heittokättä hoidettiin kuntoutuksella. – Pääsin vasta joulun jälkeen takaisin lajiharjoitteluun. Käsi oli oireeton, eikä siihen sattunut punttisalilla eikä treeniliikkeessä, vain heitossa. Hallikisoissa talvella 2019 viimeisessä heitossa iski kova kipu. Ajattelin, että apua, tuliko taas vamma. Käsi kuvattiin, eikä mitään ollut rikki, Valtanen kertoo. Kausi 2019 ei ole sujunut toivotulla tavalla. Paras tulos on kesäkuun alussa tullut 49-metrinen. Ennätys 53,41 on vuodelta 2017. – Kehitys tyssäsi siihen vammaan. Odotan malttamattomana omaa ennätystä, ja treeneissä onkin tuntunut hyvältä, mutta en mä treeneissä mittaa tuloksia. Valtasta valmentavat isä ja poika: Eero ja Keijo Kylänpää . – He ovat mulle jotain sukua. Vissiin mummon veli ja sen poika, huoleton Valtanen selvittää. Lyöjäjokerina Oppisopimuksella parturikampaajaksi opiskeleva Valtanen pelaa lisäksi pesäpalloa lyöjäjokerina Rauman Feran B-tytöissä. Laji on läheinen, sillä äiti Tiina Andreasen oli vuosikausia Feran naisten kantavia voimia. – En mä tiedä, missä mä menen. Yritän molempia lajeja. Jos on keihäskisa ja pesistreeni samaan aikaan, menen kisaan – ja päinvastoin. Keihäsväki luonnollisesti haluaisi, että kovan heittokäden raumalainen jättäisi pesiksen ja keskittyisi vain keppiin. – Mun mielestä on hyvä, jos harrastaa paljon kaikkea. En mä ole paljoa kuullut painetta keihäsporukalta. Katotaan sitten syksyllä, jos pitää toinen laji lopettaa.