Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Kuka huolehtii minusta, kun olen vanha? – Raumalla ikäluokka pieneni kuudessa vuodessa yli 30 prosenttia

Olemme kuulleet viime aikoina hälyttäviä uutisia syntyvyyden laskusta. Yleisin vertaus on ollut tarkastella viime vuonna syntyneen ikäluokan kokoa suhteessa tänä vuonna koulunsa aloittaviin eli 2012 syntyneisiin. Ero on dramaattinen. Kuuden vuoden aikana ikäluokka on pienentynyt valtakunnallisesti 20 prosenttia. Satakunnassa tilanne on vielä huonompi, sillä kuuden vuoden aikana ikäluokka on pienentynyt 24 prosenttia. Porissa luku on 18 ja Raumalla häkellyttävästi 31 prosenttia. Edes Eurajoen suhteellisen pieni pudotus (14) ei riitä selittämään Rauman laskun suuruutta. Olisi mukavaa toivoa, että kyseessä on tilapäinen pudotus. Valitettavasti realistisempaa on ajatella, että kyseessä on ikävä trendi. Esimerkiksi tämän vuoden lukujen valossa syntyvyys laskee edelleen Porissa. Kuulun vuonna 1970 syntyneenä ikäluokkaan, johon nyt syntyvien ikäluokkien pienuus eniten vaikuttaa. Kun olen 70–80-vuotias, niin sekä hoitavia käsiä että verojenmaksajia on vähän. Miten asiaan pitäisi valmistautua? Hyvä taloudellinen tilanne auttaa, eli olisi hyvä, että eläkkeelle jäätäessä olisi kertynyt jonkin verran säästöjä. Tai ainakin niin, että omaisuutta on enemmän kuin velkoja. Omistusasuminen on kuitenkin vähän hankala omaisuuserä, koska sitä voi olla vaikea myydä. Usein myös iäkkäämmän asunnon ylläpito on aika kallista ja pienenevät ikäluokat eivät lupaa kasvukeskusten ulkopuolisten asuntojen hintakehityksestä hyvää. Vielä merkityksellisempi asia on oma toimintakyky. En lähde arvailemaan parinkymmenen vuoden päästä tarvittavia taitoja. Viime aikojen muutoksia ovat olleet lähipalveluiden sekä henkilökohtaisten palveluiden karsiminen ja asioinnin siirtyminen verkkoon. Jatkossa ikääntyneiden tulee kyetä olemaan entistä enemmän näissä muutoksissa mukana, sillä auttavat lapsenlapset tai naapurin tytöt ja pojat ovat entistä harvemmassa. Ikääntyvän tuleekin jatkossa kyetä yhä enemmän hyväksymään muutokset opituissa toimintatavoissa. On pelottavaa, jos ikääntyneenä kieltäydyn opettelemasta uusia asioita. Uskonkin, että kaikkein tärkein asia oman ikäluokkani pärjäämisessä ikääntymisen myötä on avoin suhtautuminen uusiin toimintatapoihin. Ja tietenkin työssä tulee olla mahdollisimman pitkään. Tähän varmasti pakotetaankin, mutta myös oma osaaminen säilyy pidempään, kun jatkaa työssä pidempään. Pitkään työssä jatkaminen on etu niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Kirjoittaja on dosentti ja toimii pankinjohtajana OP Länsi-Suomessa