Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Miksi latausinfraa pitää rakentaa myös ”takahikiälle”, vaikka siellä ei olisi ainuttakaan sähköautoa?

Ilmastonmuutosta kiistämättä herättää hallituksen ilmastopolitiikka mietteitä, lähinnä sen vaikutukset kilpailukykyymme ja kansantalouteen. Varsinkin kun päästövähennystemme vaikutus globaalisti olisi 0,1% eli promillen luokkaa. Vuonna 2018 päivitetty EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivi määrää sähköautojen latauspaikoille kansalliset, kiinteistökohtaiset minimimäärät. Hallituksen esityksessä on velvoitteita yli direktiivin ja sen mukaan muihin kuin asuinkäytössä oleviin rakennuksiin, joissa on yli 20 pysäköintipaikkaa, tulee asentaa latauspiste 10 prosentille pysäköintipaikoista vuoteen 2025 mennessä. EU:n direktiivi pakottaa rakentamaan latauspisteitä koko maahan tasaisesti eli myös alueille, joilla niille ei ole tarvetta. Siis latausinfraa pitää rakentaa myös ”takahikiälle” vaikka siellä ei olisi ainuttakaan sähköautoa. Noin kolmesta tuhannesta manner-Suomeen rekisteröidystä täyssähköautosta 52 prosenttia on rekisteröity pääkaupunkiseudun kuntiin, Tampereelle ja Turkuun. Jos lausunnolla ollut ehdotus vietäisiin sellaisenaan lainsäädäntöön, niin kolme suurta kauppaliikettä (Kesko, S-ryhmä ja Lidl) joutuisivat rakentamaan yhteensä yli 13 700 uutta latauspistettä, vaikka tällä hetkellä ko. yrityksillä on markkinaehtoisesti rakennettuna jo yhteensä yli 670 latauspistettä. Siis yli 10 000 latauspistettä enemmän kuin maassamme on sähköautoja! Lisäksi direktiivissä esitetty latauspiste on mallia Type 2, jolla asiakas pystyy lataamaan keskimääräisen (n. 20min) kaupassa käynnin aikana autonsa akkuun käyttövoimaa vain alle viiden kilometrin ajomatkan verran. Vähittäiskaupalla on jo edessään noin 800 miljoonan euron kustannukset, kun elintarvikkeita myyvien kauppojen kylmälaitokset ja laitteet on muutettava vuoteen 2030 mennessä uusien EU-määräysten mukaisiksi. Kun tähän lisätään hallituksen esityksessä oleva direktiivin minimin ylittävä latauspistokkeiden määrä, nousee kaupan alan kulut miljardiluokkaan. Jos näitä kuluja ei saada siirrettyä katteeseen asiakkaiden maksettavaksi, pitää vähentää muita kuluja (henkilöstöä) tai pahimmillaan karsia palveluverkkoa. Lisäksi latauspistokkeiden ylimitoitettu määrä ja niihin käytettävät taloudelliset investoinnit ovat pahimmillaan pois muista ilmastoystävällisistä investoinneista. Kirjoittaja on satakuntalainen kansanedustaja (ps.)