Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Leijonat pitää hauskaa Bratislavassa – mikä siivitti heikolta vaikuttaneen joukkueen sittenkin mitalipeleihin?

Leijonat saapui perjantaina Kosicesta Bratislavaan. Suomen edellisen maailmanmestaruuden näyttämö odottaa viikonlopun mitalikamppailuita. Eihän siinä niin pitänyt käydä. Kun Suomen 12 liigapelaajan, 18 ensikertalaisen ja nollan vakituisen NHL-pelaajan kokoonpano selvisi, menestysmahdollisuuksia ei juuri näkynyt. Odotusarvona oli puolivälieräpaikka ja sitten kotiin. Miksi Leijonat on pelannut odotuksia paremmin? 1) Valmistautuminen Leijonien matka kohti MM-kisoja alkoi huhtikuun toisella viikolla. Peräti 11 ensimmäisellä leirillä mukana ollutta pelaajaa valittiin MM-miehistöön. Toisella leiriviikolla mukana oli 14 kisapelaajaa, kolmannella 22. Vertailun vuoksi esimerkiksi keväällä 2016 vain neljä ensimmäisen leiriviikon pelaajaa oli lopullisessa, varsin nimekkäässä MM-joukkueessa. Silloin kovat nimet tekivät myös tuloksen, sillä Leijonat otti MM-hopeaa. Nyt tulokseen oli pyrittävä toisella tavalla. Siinä missä eurooppalaistenkin pääkilpailijoiden leiriryhmät elivät NHL-vahvistusten vuoksi loppuun saakka, Suomi on hieronut yhdessä monta viikkoa. Jukka Jalosen haluama peli on saatu selkärankaan, joukkue on hitsaantunut yhteen. Miehistöön kohdistetut epäilytkään tuskin haittasivat hitsaantumista. Esimerkiksi harjoituksissa joukkueen ilmapiiri on vaikuttanut poikkeuksellisen rennolta ja yhtenäiseltä. Aika moni pelaaja sai elämänsä tilaisuuden, ja aika moni on sen myös käyttänyt pelaamalla elämänsä jääkiekkoa. Jos Leijonien meriittejä vertaillaan mies mieheltä pääkilpailijoihin, Suomi häviää auttamattomasti. Valmistautuminen koko joukkueella kuroi eron umpeen ja käänsi varsinkin turnauksen alussa asetelmia Suomen eduksi. Hyvä alku puolestaan puhalsi joukkueeseen lisää uskoa ja itseluottamusta. 2) Taito olla altavastaajana Suomi on pelannut MM-turnauksen parasta altavastaajan jääkiekkoa. Suomi on pelannut viisasta jääkiekkoa. Suomen viisas pelaaminen ei ole pelkästään vanhan ajan altavastaajan jääkiekkoa, jossa tukitaan keskialue, puolustetaan omaa maalinedustaa, luotetaan maalivahdin pelastuksiin ja isketään vastahyökkäyksistä. Esimerkiksi Ruotsia vastaan Leijonat pystyi parhaimmillaan pitämään länsinaapurin pitkiä aikoja omassa päässä puolustusasetelmissa. Suomi painoi päälle ja pysyi kiekossa. Kun Tre Kronor oli kiekossa, Leijonat kävi ärhäkästi iholle, jos paikka oli. Mutta joukkue ei pelannut itseään ulos tilanteista. Vaikka pitkät hyökkäykset eivät aina johtaneet maalipaikkoihin, puolustuskannalle joutuminen väsytti vastustajaa ja vei Ruotsin taitavien yksilöiden hyökkäämisestä parhaan terän, nautinnon ja hallinnan tunteen. Eikä Leijonien pakka vuoda. Koko ryhmä noudattaa nöyrästi ja kurinalaisesti Jalosen suunnitelmaa. 3) Laadukkaita pelaajia Vaikka nimilista ei häikäise, Leijonat on sittenkin laadukas ryhmä. Moni pelaaja on menossa vahvasti eteenpäin ja NHL:ään, kirkkaimpana timanttina Kaapo Kakko . Joukkueessa on hyvissä sarjoissa marinoitua laatua. Esimerkiksi Harri Pesonen ja Toni Rajala ovat suurelle yleisölle kohtalaisen tuntemattomia, mutta molemmat ovat tehneet vahvaa jälkeä tasokkaassa Sveitsin liigassa, jossa ulkomaalaisvahvistuksiin kohdistuu aina isot odotukset. Puolustuksessa Mikko Lehtonen pelaa NHL-tason jääkiekkoa. Sentteri Sakari Mannisen nimi voidaan kirjata parhaiden NHL:n ulkopuolisten pelaajien kirjoihin. Ja sitten on Juhani Tyrväisen kaltaisia työmiehiä, jotka ovat hypänneet aivan uudelle tasolle.