Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Markkinatalouden valuviat: ”Toisten ahneus on sallittua, toisten ei”

”Kommunismin ongelmana on kommunismi; kapitalismin ongelmana ovat kapitalistit” Yhdysvaltalainen konservatiivi ja antikommunisti William F. Buckley Jr. (1925–2008) toisti kolumneissaan tätä kryptistä ajatelmaa. Sen mukaan kommunismi on lähtökohtaisesti epäonnistunut talousjärjestelmä, joka ei voi toimia. Markkinatalous toimii järjestelmänä, mutta sen ongelmana ovat kapitalistit, jotka eivät voitonhimossaan kunnioita markkinatalouden pelisääntöjä. Buckleyn kommentti oli myös piikki niille kapitalisteille, jotka eivät ymmärtäneet antaa lahjoituksia hänen perustamalleen National Review -julkaisulle. Sitaatti kiteyttää ajatuksen markkinataloudesta ylivertaisena talousjärjestelmänä. Kapitalismin tuottamat ongelmat ovat hairahtuneiden yksilöiden syytä. Markkinataloudessa yksilöllinen voitontavoittelu kääntyy siis yhteiseksi hyväksi. Tuloerojen kasvu on vain osa väistämätöntä markkinamekanismia, joka hyödyttää kaikkia. Taloustieteessä ajatus markkinoiden ”näkymättömästä kädestä” liitetään liberalismin klassikon Adam Smithin (1723–1790) ajatteluun. Rajoittamatonta markkinataloutta ihaileva taloustieteen monetaristinen koulukunta on tehnyt Smithistä sankarinsa. Emerituspiispa Mikko Heikka osoittaa erinomaisessa teoksessaan Kapitalismi – Kristinuskon musta joutsen? (2016), että Smithin näkemyksiä on luettu tarkoitushakuisesti väärin. Pääsyyllinen tähän on nobelisti Milton Friedman (1912–2006), tuo Björn Wahlroosin ja Elina Lepomäen ihailema taloustieteilijä. Friedman korosti, että voiton maksimointi on yritysjohtajan tärkein ja ainoa tehtävä. Yrityksillä ei ole moraalia, on vain velvollisuus tuottaa voittoa omistajille. Valistusajan moralisti Smith olisi tuskin allekirjoittanut Friedmanin näkemystä. Kun yritysjohtaja maksimoi voittojaan, se edistää yhteistä hyvää. Sama periaate ei kuitenkaan päde palkkaetujaan maksimoiviin duunareihin. Toisten ahneus on sallittua, toisten ei. Viime viikkoina julkisuudessa on keskusteltu suurituloisimman kansanosamme koventuneista yhteiskunnallisista näkemyksistä. Ylimmän tuloluokan rälssi näyttää elävän aivan omassa todellisuudessaan. Keskustelu henkilöityi liiaksi ökyrikkaiden mollaamiseen. Tärkeämpää olisi pohtia niitä mekanismeja, jotka mahdollistavat yritysjohtajien suhteettomat palkankorotukset ja bonukset. Valtionyhtiö Postin toimitusjohtajan saama kuukausiansio oli viime vuonna monin verroin suurempi kuin Suomen pääministerin. En tiedä mikä logiikka tässä on takana, mutta ainakaan se ei ole markkinatalouden logiikka. Kirjoittaja on projektipäällikkö ja filosofian tohtori Tampereen yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.