Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Jokainen hautakivi kertoo tarinan – hautausmaalla oleskelu auttaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen

Kesälomilla poiketaan vieraillakin hautausmailla samaan tapaan kuin mainiosti viitoitetuissa tiekirkoissa. Tiekirkot ovat auki elokuun puolivälin paikkeille, mutta hautausmaan portista voi kävellä sisään kesät, talvet. Juuri nyt hautausmaat ovat kauneimmillaan. Kukkaistutukset ovat ehtineet tuuheiksi eikä puissa ole vielä syksyn merkkejä. Kesämatkoilla moni hakee synnyinseuduilta suvun hautoja, kenties ystävien hautakiviä. Hautausmaat ovat rauhoittavia paikkoja, ne liittävät sukupolvien ketjuun. Jollekin riittää kulkeminen, ajoittainen kivien katselu, omat ajatukset. Toinen puuhaa kastelemassa hautaistutuksia. Anoppini tapasi mennä puolisonsa haudalle kertomaan kuulumisia ja pohtimaan käytännön ongelmia. Moni asia niissä istunnoissa selvisi. Vanhoissa hautakivissä mainitaan usein ammatti, nykyisin ei mitään, silti vieraistakin nimistä löytää tarinoita. Vuosiluvut puhuttelevat, elämän määrämitta antaa perspektiiviä. Historiantutkimuskin kiittää hyvin säilyneitä ja hoidettuja hautausmaitamme, joista löytyy paikallishistoriaa ja eri aikakausien kulttuurihistoriaa. Myös ulkomaanmatkoilla hautausmaat kiinnostavat. Ne kertovat sikäläisestä elämänmenosta ja tavoista kunnioittaa vainajaa. Mutta löytyyköhän mistään muualta yhtä huolellisesti hoidettuja hautausmaita kuin Suomesta? Meillä ollaan hautausmaan ilmeestä tarkkoja. Kirkkolaki ei ole asiasta yhtä tarkka, se määrää ainoastaan, että haudat on pidettävä hautausmaan arvoa vastaavasti hoidettuina. Hauta voi siis olla nurmikkoa, jos niin halutaan. Toistaiseksi aika harva on päätynyt tähän ratkaisuun. Monivuotisten kukkien eli perennojen suosio hautakukkina on sen sijaan kasvussa. Koko kesää ne eivät kuki, mutta kestävät yksivuotisia kukkia paremmin helteet ja sateet. Kesäkukat kukoistavat kesäkuulta syksyyn, mutta vaativat paljon hoitoa. Jos ei halua ostaa seurakunnalta hautojen hoitoa, niin vähintään viikoittaisiin kasteluretkiin saa varautua. Toki haudanhoito voi olla antoisaa kesäpuuhaa. Itse olen päätynyt monivuotisiin kuunliljoihin, sillä hoidossani olevat hautaistutukset ovat parinsadan kilometrin päässä. Kasvit pärjäilevät viikkokausia ilman puutarhuria eikä keväisin ole istutushuolia. Mielipidekyselyjen mukaan ylivoimainen enemmistö suomalaisista haluaa, että hautausmaat ovat jatkossakin kirkon vastuulla. Koska hautapaikan tarvitsee aikanaan jokainen katsomuksesta riippumatta, ovat seurakunnat hautatoimilain mukaan velvoitettuja tarjoamaan myös tunnustuksettoman hauta-alueen. Asia on hoidossa, mutta tarve on ainakin toistaiseksi ollut hyvin vähäistä. Lähtöleiman saamme jo syntymähetkellä. Jälkeenjääneitä helpottaisi, jos toive hautaustavasta ja hautapaikasta olisi tiedossa: haluanko arkkuhautauksen vai tuhkauksen, onko paikkani sukuhaudassa tai anonyymisti muistolehdossa tai kenties meren aalloilla. Hautausmaalla suru ja kaipaus vaihtuvat ajan myötä kiitollisuudeksi eletystä elämästä ja yhteisistä hetkistä. Hautausmaakävely auttaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kirjoittaja on eläkkeellä Porin seurakuntayhtymän tiedotuspäällikön virasta ja asuu Luvialla.