Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Pikkupoikina tämä kaksikko riehui ympäri Porin teatteria, ystävyys säilyi läpi Pori-rock-vuosien, ja nyt kaverukset valmistautuvat Komisario Palmu -ensi-iltaan

Pori Teatteriohjaaja Panu Raipialla (s. 1969) on ollut Porissa kaksi erityisen sykähdyttävää hetkeä. Ensimmäinen oli 1978 keväällä, kun Porin Ässät voitti SM-finaalissa Tapparan. Toinen oli, kun hänet pyydettiin Porin teatteriin ohjaamaan näytelmä Kaasua, komisario Palmu! Raipialle kyse on nimittäin paitsi ohjaustyöstä myös paluusta tuttua tutumpaan, rakkaaseen paikkaan. Tämän teatterin käytävillä hän riehui pikkupoikana samanikäisen Marko Honkasen kanssa. He kolusivat yhdessä teatterin joka nurkan. Honkanen näyttelee nyt pääosaa komisario Palmuna Raipian ohjauksessa, joten vanha kaksikko on jälleen yhdessä. Kumpikin heistä päätyi teatterialalle vanhempiensa jalanjäljissä. Panu Raipian isä ja Honkasen molemmat vanhemmat näyttelivät Porin teatterissa. Pojista tuli jo pikkulapsina avustajia näytelmiin, ja he olivat muutenkin teatterilla lähes aina. – Olimme varmaan ihan sietämättömän kurittomia, juoksimme pitkin taloa. Täältä ei varmaan löydy yhtään rautaa tai koukkua, josta emme olisi roikkuneet, kaksikko muistelee. Teatterilaisten elämä oli tuohon aikaan hyvin yhteisöllistä. Miehet muistelevat teatteriväen yhteisiä illanviettoja ja koko perheen tapahtumia, kuten urheilukilpailuja ja sieniretkiä. Honkanen kävi pikkupoikana pyytämässä teatterinjohtajalta palkankorotusta eli ”litää liktaa”. Ilmeni, että poika oli teatterille velkaa 750 markkaa eli vuoden ajan kertyneen viineripiikin, ja se lyhennettäisiin ensin. Raipia katsoi osan teatterin esityksistä kymmeniä kertoja. Ramppikuumeesta lapsiavustajat eivät kärsineet lainkaan. Ympärillä oli tuttuja ihmisiä, ja kaikki tuntui normaalilta. – Tämä talo oli toinen koti, eikä kotona pelota, Raipia sanoo. Raipian perhe muutti pois Porista hänen ollessaan kymmenvuotias. Hänellä säilyi silti yhteys Honkaseen. Kun Honkanen oli Pori-rockin kultavuosina Aika-yhtyeen solisti, Raipia hankki bändin levyt ja diggaili sitä. Miehet ovat pitäneet yhteyttä näihin vuosiin asti. He käyvät katsomassa toistensa esityksiä, tapaavat ja keskustelevat teatterista, joka on molempien ”ammatti ja elämä”. Raipia on työskennellyt 21 vuotta Tampereen komediateatterin johtajana. Hän ei ole pystynyt aiemmin juuri tekemään vierailuja muihin teattereihin. Vierailu Porin teatterissa kaikkien näiden vuosien jälkeen tuntuu hänestä paluulta kotiin. Honkanen kehuu, että Raipian kanssa on mukava tehdä töitä, ja työryhmässä on hyvä tunnelma. – Kun tuntee ja luottaa ihmiseen, näyttelijänä on hyvä olla näyttämöllä. Se ei tarkoita, että saisin jotain erityiskohtelua, kyllä tuolta tykillä tulee, jos tarvitaan. Kaasua , komisario Palmu! -näytelmän harjoituksissa on eniten ongelmia aiheuttanut kuumevirus. Raipia yski viikkokausia. Honkanen on joutunut harjoittelemaan välillä kuiskaajan kanssa, kun vastanäyttelijä on ollut sairaana. Hän on itsekin kärsinyt flunssasta. – Kun rooli on näin iso, olen vain purrut hammasta ja ollut töissä. Tässä hommassa yleensä raahaudutaan töihin, vaikka olisikin kipeänä, ettei vain tulisi mitään peruutuksia, Honkanen sanoo. Raipia kuvaa Honkasta tinkimättömäksi näyttelijäksi. – Hän on itselleen ankara, mikä poikii hyvän lopputuloksen. Jos näyttelijä ei vaadi itseltään tarpeeksi, sekä harjoitukset että esitykset menevät puolivaloilla. Make on joukkuepelaaja ja humoristinen, mutta hän pitää myös kiinni siitä, että harjoituksissa tehdään töitä, Raipia kehuu. Kumpikin kaksikosta ylistää Mika Waltarin tekstiä. Näytelmän pohjana on Waltarin romaani Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939). Tarina tunnetaan Matti Kassilan ohjaamana elokuvana Kaasua, komisario Palmu! (1961). Teattereissa tästä tekstistä on haaveiltu pitkään, mutta sitä on voitu esittää vasta Waltarin lapsenlapsen Joel Elstelän dramatisoitua sen näytelmäksi vuonna 2017. – Näyttelijä aina toivoo, että roolihenkilössä olisi lihaa luitten ympärillä. Tässä jokainen roolihenkilö on tosi muhevaksi kirjoitettu. Jokainen on mahdollinen murhaaj,a ja jokaisella on jokin salaisuus, Raipia sanoo. Näytelmä on perinteinen murhajännäri, jossa Palmu työkavereineen jäljittää murhaajaa. Tapahtumat sijoittuvat 1930–40-luvun vaihteeseen. Raipialta on kysytty, miksi Komisario Palmu -näytelmät pitää aina tehdä kyseiseen ajankohtaan. – Syy on hyvin yksinkertainen. Jos sovittaisin ohjaajana tarinan 2010-luvulle, tämä näytelmä kestäisi viisi minuuttia. Murhaaja olisi selvinnyt nykyteknologialla jo moneen kertaan. Tämä on kirjoitettu aikaan, jolloin murhaa tutkittiin suurennoslasilla, mittanauhalla ja jalanjälki-kipsivaluilla, Raipia toteaa. Kaasua, komisario Palmu! Ensi-ilta Porin teatterissa 26.10. klo 18