Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Eriävätkö poliisikunnan tavoitteet ministeri Ohisalon tavoitteista? – Suomi voi selvittää Portugalin mallin, jossa kaikki päihteet on laillistettu, mutta ongelmakäyttöön puututtu on tehokkaammin

Harri Aalto kirjoittaa (SK 6.11.) julkaistussa pääkirjoituksessa sisäministeri Maria Ohisalon olevan poliisikunnan kanssa eri mieltä huumausainerikosten rangaistavuudesta. Itse olen havainnut lähinnä poliisien kriittisiä kannanottoja aiheen tiimoilta, joissa käsitellään huumausaineiden aiheuttamia ongelmia kentällä. Kannanotoissa on kuitenkin parhaimmillaan korostettu, että poliisilla ei ole olemassa dekriminalisointiin virallista kantaa, vaan lähinnä huoli siitä, lisääntyvätkö lakiuudistuksen myötä käyttäjämäärät ja tätä kautta myös ongelmat kentällä. Poliisin huoli käyttäjämäärien kasvusta on aiheellinen, sillä itse jaoin saman murheen heidän kanssaan vielä muutamia viikkoja sitten kannabiksen dekriminalisoinnin suhteen. Halusin kuitenkin aiheesta tutkittua tietoa, jonka vuoksi tutustuin THL:n suosituksiin ja tutustuin myös Portugalin nykyiseen tilanteeseen. Yllätyksekseni totesin, että päihteiden käyttö ei ole lisääntynyt Portugalissa, vaan puuttuminen ongelmakäyttäjiin on tehostunut ja tätä kautta myös sosiaalinen syrjäytyminen laskusuhdanteessa. Kannabiksen dekriminalisoinnissa ei siis suinkaan ole kyse ”liberaaliudesta” ja huumemyönteisyydestä, kuten tulkitsen Aallon asian kokevan, vaan sosiaalisen syrjäytymisen tehokkaammasta ehkäisemisestä ja tätä kautta myös poliisien kentällä kohtaaminen ongelmien vähentämisestä. Eikö siis vaikuta hyvinkin vahvasti siltä, että sosiaalipolitiikassa ansioitunut Ohisalo on hyvinkin samoilla linjoilla poliisien kanssa tavoitteiden suhteen, joka on huumeiden käytön vähentäminen, vaikka keinot eli dekriminalisointi kohtaakin kriittisyyttä poliisien keskuudessa? Portugalin päihdepoliittisessa mallissa dekriminalisoitiin kaikki huumeet. Huumeiden hallussa pitäjät ohjataan sosiaalityöntekijän luokse sellaisten rangaistusten sijaan, jotka hankaloittavat esimerkiksi nykyisellään Suomessa työpaikan saantia. Tämä malli kuulostaa minusta loogisemmalta, sillä miten työpaikan menettäminen rikosmerkinnän myötä voisi ehkäistä syrjäytymistä tehokkaammin kuin ammattilaisen puuttuminen tilanteeseen? Myös varoja on ohjattu Portugalissa radikaalisti sosiaalityöhön, jolloin puuttuminen huumeidenkäyttäjien ongelmiin tehostuu entisestään. Poliisi tekee omissa kannanotoissaan äärimmäisen tärkeää työtä tuodessaan päihteidenkäytön ongelmia tavallisten kansalaisten tietoisuuteen. Vastaisuudessa toivonkin, että kannabiksen mahdollisen dekriminalisoinnin myötä yhteiskunnallisia varoja ohjataan yhä tehokkaammin opinahjoihin lasten- ja nuorten informaatio-ohjaamiseen päihteiden haittavaikutuksista. Myös THL:n (13.2.2018) asiantuntijoiden kanta aiheeseen on selvä: ”Mielestämme huumeiden käyttöön tulisi puuttua pikemminkin sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin kuin rikoslailla ja rangaistuksilla.” Varmuutta siitä, että dekriminalisointi toimii Suomessa kuten Portugalissa, ei tietenkään ole olemassa. Pitää kuitenkin muistaa, että sosiaalinen syrjäytyminen ja huumeiden käyttö on jo nykyisellä lainsäädännöllä kasvusuhdanteessa maassamme. Ainakin itse olen valmis kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja syrjäytymisen ja huumeiden käytön vähentämiseksi, vaikka kyseeseen tulisi monelle konservatiiville kirosanaksi muotoutunut kannabiksen dekriminalisointi. Henrika Palenius Yrittäjä, yhteiskuntatieteiden opiskelija (kok.), Pori