Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Meidän tulisi ajatella vaate uudelleen – toivon, että minulta jää jälkeeni perintörotsi

Työskentelin vuosikymmenen alkupuolella myyjänä isohkossa vaateketjussa. Vaatteiden hankkiminen on henkilökohtainen ja tarkka toimitus. Tuntui kuitenkin siltä, että tärkein tehtäväni ei ollut palvella asiakasta löytämällä hänelle sopivat housut tai takki. Päätavoite oli myydä mahdollisimman monta vaatekappaletta, oli niille tarvetta tai ei. Tehdä lisämyyntiä: kassalta bokserit ja sukat vielä mukaan! Lukuja seurattiin tarkkaan. Myydyn vaatemäärän ja rahasumman välistä indeksiä seurattiin, ja siitä puhuttiin vakavasti kehityskeskusteluissa. Myymäläkohtaiset tulokset mitattiin vertaamalla eri vuosien päiviä keskenään, eli vaikkapa 1.5.2013 myynnin tavoite oli ylittää 1.5.2012 myynti, satoi tai paistoi. Vastaavanlaiset ontuvat tavoitehimmelit ovat varmasti monelle kaupanalalla työskennelleelle liiankin tuttuja. Japanissa on museoituna 1800-luvulta kalastajien nahkaisia takkeja, joiden arvellaan olleen yli sata vuotta saman perheen omistuksessa ja käytössä. Palttoot oli suunniteltu paikattavaksi. Kuluneen osan päälle lyötiin uusi pala, ja takki siirtyi seuraavalle kalastajalle. Vaate oli jotain, joka periytyy. Vähän kuin talo. Suomessa tavataan ajatella, että mekin olemme käytännöllisiä ja säästäväisiä. Kierrätysmuoti ja laatuun satsaaminen on paljon esillä, mutta silti viime vuonna Suomessa vaatteita ostettiin taas enemmän kuin aikaisemmin. Vaate- ja kenkämyynti kasvoi kohisten, mutta samalla rahaa ostoksiin käytettiin aiempaa vähemmän. Korupuheet eivät siis näy käytännössä, vaan ostamme yhä enemmän, mutta halvempaa. Pikamuoti ei ole ollut hyödynnettävänämme kovin pitkään. Olemme unohtaneet tavaroiden todellisen arvon lyhyessä ajassa. Kiihtyvästi vaihtuvat trendit ovat keinotekoinen rakennelma, joka perustuu järkyttävän suureen elintasojen ja työskentelyolojen kuiluun sekä resurssien tuhlaamiseen. YK:n mukaan muotiteollisuus on yksin vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Eräiden arvioiden mukaan yli 70 prosenttia vaatteista päätyy polttoon tai kaatopaikalle, vaikka niiden materiaali olisi hyödynnettävissä. Ostajien ajattelunmuutoksen lisäksi tarvitaan systeemin muutos. Osa valmistajista on onneksi hoksannut resurssitehokkuuden hyödyt. Esimerkiksi kierrätyspolyesteria käytetään yhä enemmän. Yksilölle paras vaihtoehto on edelleen jättää ostamatta uusi vaate. Maailmassa on niitä jo tarpeeksi. Kuteita pitäisi vaalia. Olen yrittänyt, taitojeni puitteissa, opetella huoltamaan vaatteita, lankkaamaan kenkiä ja käyttämään rikkinäisiä vetimiä suutarilla tai räätälillä. Toivon, että voin joskus sanoa käyttäneeni 20 tai 30 vuotta samaa takkia. Vielä hienompaa, jos minulta jää jälkeeni perintörotsi. Bokserit ja sukat jäävät kassalle, jos edellisistä ei ihan paista päivä sisään.