Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Satakunnan maatiloilla on nyt auki ainakin 650 työpaikkaa – Henni Lehikoinen, 19, kertoo, millaista työ oikeasti on ja mitä siitä maksetaan

Säkyläläinen Henni Lehikoinen , 19, on työskennellyt Marjatila Laaksosella Köyliössä kahtena kesänä peräkkäin. – Tietää, että tekee töitä hyvän asian puolesta, niin mielestäni se on tosi palkitsevaa. Lehikoinen on tullut töihin kahdeksalta kuten jokaisena työpäivänä. Tällä hetkellä työ on pääasiassa vadelmien kasvatusta kasvihuoneisiin. Aamu on alkanut pellon vieressä. Yksi työntekijä valmistelee kookosturvetta, yksi laittaa vadelmantaimia veteen likoamaan ja pari ruukuttaa niitä. Sen jälkeen taimia kärrätään vuorotellen kasvihuoneeseen. Liukuhihnameininkiä, Lehikoinen kuvailee. – Aluksi se oli kyllä tosi raskasta. Tässä kannetaan tuollaisia isoja turvetynnyreitä, saaveja. Ne ovat oikeasti todella painavia. Koko ajan ollaan liikkeessä ja hyvin erilaisissa asennoissa, mutta pitää vain välillä notkistaa selkää ja venytellä. Sitten pystyy jatkamaan taas. Lehikoisen mukaan työhön vaaditaan pohjakuntoa. Hän itse on harrastanut esimerkiksi yleisurheilua ja luistelua. Lisäksi hän kävi ryhmäliikuntatunneilla, silloin kun niitä oli. Nyt fyysinen työ käy liikunnasta. – Se on hyvä, kunto kasvaa. Ei ainakaan tarvitse mennä lenkille enää työpäivän jälkeen, hän naurahtaa. – Tuntuu, että on ihan elossa, kun saa niin paljon raikasta ilmaa ja aurinko paistaa. On paljon parempi olla, kun on niin paljon ulkona. Tällä hetkellä Lehikoisen työpäivät kestävät kahdeksasta yhdeksään tuntia. Kun mansikat oletettavasti kesäkuussa kypsyvät, Lehikoinen alkaa myydä niitä. Työt jatkuvat niin kauan kuin mansikoita riittää. Viime kesänä myynti oli Lehikoisen pääasiallinen työ, ja siitä hän myös piti eniten. Lisäksi hän muun muassa lastasi mansikoita autoihin ja rekkoihin ja teki hieman peltotöitäkin. Palkka oli yhdeksän euroa tunnissa. Viime vuonna Lehikoinen ei poiminut marjoja, mutta tänä kesänä hän saattaa tehdä myös sitä. Se riippuu siitä, paljonko poimijoita tilalle pääsee. Marjoja on hienoa myydä, kun niiden kasvatuksen eteen on työskennellyt itse. – Varsinkin, jos itse menee poimimaan, niin se vasta hienoa sitten onkin! Lehikoinen uskoo, että avoimella ja hyvällä mielellä moni tulisi toimeen työssä. Toisaalta hän epäilee sopeutumisen olevan hankalaa varsinkin tottumattomille kaupunkilaisille. – Jos on sellaisia, jotka eivät ole ikinä tehneet yhtään mitään ja kaikki on kauhean ällöttävää. Ehkä sitten ei pärjää. Kyllä täällä kuitenkin on kuraa ja kaikkea, kun ollaan ulkona koko ajan, pellolla. Lehikoinen asuu reilun kymmenen kilometrin päässä työpaikastaan. Hän saa kyydin töihin vanhemmiltaan. Myös Lehikoisen pikkusisko ja poikaystävä aloittavat työt samassa paikassa mansikkakauden alkaessa. Pikkusisko tulee myymään ja poikaystävä luultavasti poimimaan, missä milloinkin tarvitaan. Lehikoinen suosittelee työtä muillekin. – Olen tykännyt tosi paljon. Aina, kun pääsee kotiin, tietää, että on antanut kaikkensa. Kaikki mehut irti koko kropasta. Tulee sellainen hyvä olo. Ihan todellakin suosittelen. Marja- ja vihannestilojen tilanne on kriittisin Joku maatila voi jopa joutua lopettamaan, jos myyntituottoja ei tänä vuonna tule, arvioi ProAgria Länsi-Suomen toimitusjohtaja Timo Junnila . Useat Satakunnan maatilat ovat vuosia käyttäneet ulkomaalaista kausityövoimaa. Nyt sitä ei vaikuta tulevan maahan riittävästi. Junnilan mukaan tilanne on tällä hetkellä kriittisin mansikka- ja vihannestiloilla, joilla tehdään istutustöitä. Junnila uskoo, että ruokaa silti riittää. – Ruokaa on, ei se koske viljaa, perunaa ja lihaa. Niiden tuotanto menee suomalaisten voimin, mutta nimenomaan tuoreiden kasvisten ja marjojen tarjontaa voi olla niukemmin syksyllä ja ensi talvena. – On totuttu siihen, että sitten kun kotimainen tavara loppuu, sitä tuodaan Euroopasta. Nyt ei ole ihan varmaa, mikä on tuotannon määrä muualla Euroopassa. Junnila sanoo, että jos tarjontaa on niukemmin, myös hinnat voivat muuttua. Hänen mukaansa ulkomaalaiselle työntekijälle maksetaan saman verran palkkaa kuin suomalaiselle. Myös työehtosopimusta noudatetaan. Suomalaisten palkkaamisessa on oltu varovaisia, koska tilat ovat useimmiten tehneet sitovan sopimuksen ulkomaalaisen työntekijän kanssa. Usein ulkomaalaiset työntekijät ovat myös valmiiksi ammattitaitoisia. – He ovat olleet useita vuosia, jotkut jopa vaikka kymmenen vuotta. He osaavat työn heti ja ovat ammattilaisia. Koululaisten ja opiskelijoiden lisäksi myös esimerkiksi lomautetuista ja työttömistä toivotaan ratkaisua työvoimaongelmaan. Jari Laaksonen Marjatila Laaksoselta Köyliöstä kertoo, että heidän tilallaan lähes kaikki kausityöntekijät ovat olleet aiemmin ulkomaalaisia. Suomalaiset eivät ole yleensä jaksaneet töissä hyvin tai ylipäätään hakeneet niitä. – Olemme kyllä ottaneet aina kaikki suomalaiset, jotka tulevat. Heitä ei ole vain ilmaantunut. Nyt, kun tämä tilanne on tällainen, heitä näyttää tulevan. Mieluummin me palkkaamme suomalaisia. Jouni Inkinen Inkisen marjatilalta Harjavallasta sanoo, että he ovat jo rekrytoineet suomalaisia töihin. – Siinä on se ongelma, että suomalaisia nuoria, jotka ovat tulossa, tarvitaan aina viisinkertainen määrä ukrainalaiseen tai ulkomaalaiseen työntekijään (verrattuna). Vaikka tehdään urakkapalkalla, emme voi velvoittaa nuoria ihmisiä sellaisiin tuntimääriin, mitä ulkomaalaiset tekevät vapaaehtoisesti. Urakkapalkan eteen pitää tehdä työtä. Inkisen mukaan sillä työskentelevä nuori työntekijä lannistuu usein nopeasti, jos tavoitteet eivät täyty. Kimmo Torkkeli Marja- ja vihannestila Torkkelista Köyliöstä huomauttaa, että maaseudulla ei ylipäätään ole koululaisia ja opiskelijoita samalla tavalla kuin ennen. – Mistä ottaa opiskelijoita, jos heitä ei ole kuin tuolla kaupungissa? Siellä taas ei ole maatiloja. ProAgrian Junnila ei usko, että työvoimatilanteeseen on yhtä ratkaisua. Jos opiskelijoiden ja lomautettujen työhön hakeutumisessa on esteitä, niitä pitäisi poistaa. Viljelijöiden taas pitäisi uskaltaa laittaa työpaikat auki, vaikka ulkomaalainen työvoima saattaakin tulla. Viljelijöiden rekrytointia voitaisiin tukea. Heillä ei välttämättä ole aikaa sen hoitamiseen, koska tähän aikaan vuodesta pitäisi olla työnteossa. Satakunnan TE-toimisto tekee monipuolista markkinointia ja viestintää, joilla se pyrkii tavoittamaan työvoimaa. Esimerkiksi maataloustöitä koskeva massasähköposti on lähtemässä näinä päivinä yli kymmenelle tuhannelle ihmiselle, ja koululaisia ja opiskelijoita yritetään tavoittaa koulujen kanavien kautta. – Täällä on aktivoiduttu laajalla rintamalla ja teemme kaikkemme sen eteen, että nämä työpaikat saataisiin täytettyä ja tarpeet tyydytettyä maatiloille, Satakunnan TE-toimiston työnhakijapalveluiden palvelujohtaja Teemu Niemelä kertoo.