Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kenraali vaihtoi leiriä verraton työkalupakki mukanaan – hävittäjäkohu muistuttaa, miksi lobbaritoimintaa on rajoitettava ja säädeltävä

Puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) päätös sulkea lobbarit ja konsulttiyritykset Suomen monitoimihävittäjähankkeen ulkopuolelle on suoraselkäinen linjaus, jonka kaikujen soisi kantavan pitkälle yhteiskunnassa. Päätöksen taustalla on puolustusvoimain ex-komentaja kenraali Jarmo Lindbergin päätös siirtyä Lockheed Martinin lobbariksi. Ilmailu- ja avaruusalan jättiyhtiö yrittää hieroa kaupat Suomen kanssa F-35A-monitoimihävittäjistään. Upseerien varhaisessa vaiheessa alkavien eläkevuosien lobbauskeikat ovat olleet jo pidemmän ajan maan tapa. Ilmiötä on paheksuttu ja siihen on yritetty puuttua näennäisesti karenssisopimuksilla, jotka rajoittavat eläköityvien upseerien osallistumista elinkeinon- tai ammatinharjoittamiseen, joka kytkeytyy upseerien entisiin tehtäviin puolustusvoimien palveluksessa. Lindberghin tapaus osoittaa, että sopimuskaan ei estä oman yrityksen perustamista karenssiaikana. Kenraalin puolustautuminen sillä, ettei yrityksellä vielä ehtinyt tammikuussa olla toimintaa, on nippu kuuluisia lillukanvarsia. Puolustusministerin päätöksen jälkeen uutisoitiin, että Lindberg ehti elokuussa päättyneellä komentajakaudellaan tutustua hävittäjäkisassa olevien yhtiöiden alustaviin tarjouksiin. Puolustusvoimien palveluksessa hankittu kilpailuetu on asetelmassa kiistaton. Kenraalin hallussa olevat tiedot eivät hyödyttäisi enää Suomea, vaan yhdysvaltalaista aseteollisuuden globaalia jättiläistä. Hävittäjähankkeen täyssululle voidaan hyvinkin nähdä jatkoa lähitulevaisuudessa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella. Yksityisten sote- ja lääkeyhtiöiden johdossa istuu jo nyt useita ex-kansanedustajia ja entisiä eduskunta-avustajia. Suuri osa lobbareista on töissä viestintätoimistoissa. Ne taas eivät juuri mainosta, kenen asialla liikkuvat. Veronmaksajien kannalta on vaarallista, että sote-alan lainsäädännöstä päättänyt tai sitä valmistellut henkilö loikkaakin yksityiselle sektorille ja pääsee näin hyödyttämään uutta työnantajaansa tai sen asiakasta itse rakentamallaan porsaanreiällä. Case-Lindbergin jälkimainingeissa myös päättäjästä lobbariksi vievistä sote-loikista voidaan tehdä kiellettyjä tai ainakin tarkemmin säädeltyjä. Se olisi kansalaisten etu, sillä lobbaus hämärtää sitä, ketkä yhteisistä asioista todella päättävät.