Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tytti Åberg (o.s. Reho) sai elämänsä takaisin – hermokivut ja itsetuhoiset ajatukset ovat poistuneet ja ilo on löytynyt triathlonista

Tammesta tehdyllä pöydällä on kokoa ja näköä. Takavuosien moninkertainen keskimatkojen juoksun Suomen mestari Tytti Åberg (o.s. Reho ) on sen itse tehnyt. Sen pöydän ääressä kotonaan Helsingissä Åberg kertoo, miten hän vaipui elämässään synkkyyteen, miten hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia ja miten hän kokee nyt saaneensa elämänsä takaisin. Välillä tunteet nousevat pintaan, koska tuo pöytä palauttaa mieleen kipeitä asioita. Pöytä muistuttaa siitä, että Åbergin vanhemmat kuolivat runsaat kymmenen vuotta sitten neljän kuukauden välein. Se muistuttaa myös rakkaasta puusepän ammatista, josta Åberg joutui luopumaan. Syynä oli pirullinen kyynärpääkipu, joka pahimmillaan jatkui taukoamatta yötä päivää ja johti lopulta masennukseen. – Tällä pöydällä on minulle iso ja tunteellinen merkitys. Se muistuttaa minua joka päivä siitä, että osasin tehdä tällaisia. Jotain isoa ja kestävää. Kun vanhempani olivat kuolleet, jäin monesti koulupäivän jälkeen tekemään tätä pöytää. En halunnut mennä kotiinkaan. Halusin, että oli jotain konkreettista tekemistä. Tähän pöytään työstin ne surut, Åberg sanoo. Ylpeä urastaan Åberg haluaa kertoa tarinansa kannustaakseen niitä, jotka kärsivät jatkuvista kivuista. Hän sanoo olevansa esimerkki siitä, että kivuista voi päästä eroon ja niiden kanssa voi oppia elämään. Nyt Åberg, 42, on löytänyt myös urheilussa uuden elämän. Kankaanpääläinen Tytti Reho teki 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa suomalaisen mittapuun mukaan varsin erilaisen urheilu-uran – ainakin kestoltaan. Ura päättyi jo 24-vuotiaana, vaikka menestystä oli kertynyt mukavasti. Reholla on edelleen nimissään Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras ulkoratojen aika 800 metrillä (2.01,29) ja sisäratojen Suomen ennätys (2.03,38). Reho ehti voittaa 800 metrin juoksussa alle 20-vuotiaiden EM-hopeaa, yleisessä sarjassa kolme Suomen mestaruutta 800 metrillä ja yhden 1 500 metrillä. Uran ainoat aikuisten arvokisat olivat Sevillan MM-kilpailut vuonna 1999. Koviin saavutuksiin kuului myös Yhdysvaltojen yliopistojen eli NCAA:n mestaruus 800 metrillä vuonna 2000 ajalla 2.01,43. Hän opiskeli urheilustipendillä kolme vuotta Dallasissa sijaitsevassa yksityisessä Southern Methodist Universityssä. Åberg sanoo lähteneensä Yhdysvaltoihin vain urheilun takia. – Olen tyytyväinen, että lähdin. Se oli mukavaa aikaa. Hän palasi Suomeen vuonna 2000 ja lopetti uransa jo seuraavana vuonna. – Siihen oli monta syytä. Oli jonkin verran loukkaantumisia. Melkein joka kauden jälkeen leikattiin jotain, ja se rupesi risomaan. Jenkeissä kaikki oli toiminut hienosti, ja olin vähän kuin joukkueen stara. Suomessa se oli niin erilaista, kun ei ollut joukkuetta ympärillä. Olin taas ihan yksin. Ehkä motivaatiokin hiipui. Åberg myöntää, että juoksu-uralta jäi vähän harmittamaan se, että kahden minuutin alittaminen 800 metrillä ei onnistunut. – Mutta olen tosi ylpeä urastani. Hermosärkyjä yötä päivää Uran jälkeen Åberg tunsi olevansa kuin puulla päähän lyöty. – Ei tullutkaan palautetta joka päivä, että hyvin teit. Olin aluksi vähän pihalla ja etsin itseäni. Tuli elettyä menetettyä nuoruutta, eikä urheilu kiinnostanut yhtään. En voinut silloin ymmärtää, että joku lähtee lenkille ihan huvikseen. Kesti monta vuotta, ennen kuin liikunta alkoi taas houkutella. Åberg opiskeli puualan artesaaniksi, mutta jo koulun aikana kyynärpää alkoi oireilla. – Koulun jälkeen pääsin töihin yhteen ihan maineikkaaseen puusepänverstaaseen. Työn ohella hän pystytti Lohjalla kotiinsa puusepänverstaan koneineen. – Käsi paheni koko ajan, ja jouduin lopettamaan työt. Ajattelin, että rauhoitan kättä ja teen vain omassa firmassa pienempiä hommia. Mutta se meni niin pahaksi, että jouduin lopettamaan sen alan hommat kokonaan. – Se oli iso menetys, koska se oli sellaista työtä, josta tykkäsin yhtä paljon kuin urheilusta. Se oli minun juttuni. Åberg kertoo, että pariin vuoteen hän ei pystynyt edes menemään omakotitalon yhteydessä olleelle verstaalleen. – Se oli siellä ihan kylmillään. Minulla oli hirveät hermosäryt yötä päivää. Åberg ei muista, löytyikö ongelmaan varsinaista diagnoosia. Kyynärpää leikattiin kaksi kertaa, ja toisen operaation jälkeen jatkuva hermosärky väistyi. – Se oli ihan älytön helpotus. Jatkuvan kivun kanssa elämistä ei voi ymmärtää kuin sellainen, joka on sen kokenut. Kivut olivat välillä poissa mutta palasivat. – Pelkkä juomalasin nostaminen sai kivut päälle, eivätkä tavarat oikein pysyneet kädessä. Valoa tulevaisuudessa ei näkynyt Åberg pitää sitä yhtenä elämänsä rankimmista ajanjaksoista. – Olin kotona ja työttömänä varmaan pari vuotta. Minulla oli verstaassani levysirkkeli. Jossain vaiheessa mietin, että laitan käden nippusiteellä kiinni siihen ja katkaisen käteni, koska en jaksa niitä kipuja. Sitten joku sanoi, että ei kannata, sillä todennäköisesti se kipu säilyy, Åberg kertoo kyyneleet silmissä. Åberg oli masentunut eikä nähnyt mitään valoa tulevaisuudessa. Hän oli tehnyt pitkiä kävelylenkkejä ja miettinyt asioita. Hän yritti juosta, mutta jo urheilu-uran aikana silloin tällöin ilmenneet pohjekivut estivät juoksulenkkeilyn. – Kyynärkipu esti kaiken tekemisen käsillä. En voinut liikkua yhtään, koska vain juokseminen merkitsi minulle liikkumista. Jatkuva särky vei voimat, oli tuskanhiki ja oksetti. Niillä lenkeillä mietin monta kertaa, että panen taskut täyteen kiviä ja kävelen järveen. Sitten tapahtui yllättävä käänne. Lapsena ja teininä Åberg oli harrastanut balettia yli kymmenen vuotta. Elokuussa 2013 hän meni Lohjalla työväenopiston aikuisbalettiin. – Se jotenkin tarjosi pääsyn pois siitä pimeydestä. Balettia oli yksi tunti kerran viikossa. Sen tunnin aikana joutui keskittymään niin tarkkaan niihin sarjoihin, että kaikki muu unohtui. Odotin balettia aina koko viikon, ja sen jälkeen oli aina niin hyvä olo siitä, että onnistuin ja oli hyvä jossain. Ja kroppani toimi. Parasta oli se, että Åberg pystyi tekemään fyysisesti jotain, mistä ei tullut kipuja. – Toki kättä välillä särki, mutta se baletti sytytti jonkin liekin. Seuraavana vuonna Åbergilta katkesi baletissa akillesjänne, mutta hän koki päässeensä jo elävien kirjoihin. – Edes se ei saanut minua enää pois raiteiltani. Totesin, että nyt on jalka paketissa jonkin aikaa, mutta täytyy keksiä muuta. Olin saanut jo hyvän olon tunteita, että pystyn tekemään jotain. Toipumisen jälkeen baletti jatkui, mutta Åberg joutui lopettamaan sen pohjevaivojen takia. Kesällä 2015 hän hankki itselleen maantiepyörän. Niihin aikoihin Åberg oli palannut työelämään, tekemään hallinnollisia töitä fysioterapiayritykseen. Pari kertaa viikossa hän rupesi käymään pyöräillen töissä Helsingin keskustassa. Matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 60 kilometriä. – Olin siitä tosi tohkeissani. Tärkeintä oli, että voin tehdä jotain, jossa syke nousee. Pyöräily on niin vammaystävällinen laji. Vaikka on myöhemminkin tullut vammoja ja vastoinkäymisiä, ne eivät enää lannista. Kun pyöräily alkoi sujua, Åberg muisti kokeilleensa juoksu-uransa aikana jossain ”kyläkilpailussa” triathlonia. – Se oli ollut mielenkiintoista, ja siitä oli jäänyt kipinä. Triathlon nappasi otteeseensa Vuonna 2017 Åberg sitten päätti osallistua sprinttimatkan triathlonkilpailuun. – Ekassa kisassa uin osan matkaa selkää, koska en osannut kroolia. Juoksuosuudella osittain kävelin, koska mystiset pohjevammat jatkuivat. Akillesleikkauksen jälkeen en ollut ymmärtänyt kuntoutuksen merkitystä. Åberg kuitenkin koki triathlonissakin vahvoja onnistumisen elämyksiä. Niitä tarjosi aluksi sekin, että hän oppi uimaan kroolia ihan itsekseen. Hän löysi vapaauinnin tekniikkaan liittyviä kuvia ja koki käsivetoon liittyvän ahaa-elämyksen. – Menin uimahalliin ja uin saman tien puolitoista kilometriä putkeen. Se loksahti heti. Tämä juontaa sieltä baletista, että vartalon hallinta on ok. Katsoin myös aika paljon videoita. Nyt Åberg kilpailee tosissaan triathlonin lyhyemmillä matkoilla. Työympäristössään Åberg näki nopeasti, millaista on nykyaikainen fysioterapia parhaimmillaan. Nyt hän käy vähintään kerran kuukaudessa fysioterapeutilla ja vannoo lisäksi vuonna 2018 aloittamansa voimaharjoittelun nimeen. – Säännöllinen voimaharjoittelu mahdollistaa ehdottomasti sen, että voin urheilla. En juoksisi varmaan metriäkään, jos en tekisi voimaharjoittelua. Fysioterapeutilla hoidetaan esimerkiksi pohkeitani joka kerta. Näin ne pysyvät sellaisina, että voin treenata. Kyynärkipu on loppunut Kokonaan Åberg ei ole päässyt kivuista eroon, mutta hän on opetellut tulemaan toimeen niiden kanssa. – Kyynärpääkipu on loppunut täysin, kun olen tehnyt voimaharjoittelua. Mutta pelkällä ajatuksella saan sen hermokivun päälle. Mielen voima on ihan valtava. Jos voin aktivoida kivun pelkällä ajatuksella, voin aktivoida sen myös pois. Åberg kertoo esimerkin, mitä tapahtuu, jos hänen katkennut akillesjänteensä tai toinen, jossa on hänen mukaansa ollut ilmeisesti pieni repeämä, rupeaa kipeytymään. Hän sanoo ajattelevansa, että akilles on aivan ehjä. – Saan sen kivun 90 prosentissa tapauksista pois pelkällä ajatuksella. Olen nyt ymmärtänyt, että oman kivun kanssa pystyy keskustelemaan. Se on uskomatonta ja valtava oivallus. Tietysti se ei toimi joka kerta, mutta hyvin usein jatkan treeniä ilman kipua. Åberg korostaa, että hän ei halua missään tapauksessa vähätellä kenenkään kipuja ja sanoa, että kaikki kivut ovat hallittavissa ajatuksella. – Minulla baletti oli sellainen, joka sytytti sen liekin. Sain sen kautta hyvän olon tunteita. Toivon, että joku löytäisi samanlaisen asian, jonka kautta saisi jotain onnen tunteita ja itsevarmuutta. Nyt olen tässä, vahvana. Jos olisi ollut juoksu-uralla tämä usko itseensä, se kaksi minuuttia olisi alittunut. Uinti vahvuus, juoksu heikkous Vaikka Tytti Åberg on entinen juoksija, hän kokee juoksun olevan tällä hetkellä itselleen triathlonin heikoin laji. Asetelman tekee nurinkuriseksi sekin, että vahvimpana lajinaan Åberg pitää uintia, jota hän ei vielä muutama vuosi sitten edes osannut kunnolla. – Se asettaa minut hyvään asemaan, että heikoin lajini on juoksu, joka tulee olemaan vahvin lajini, kun olen kunnolla treenannut, Åberg sanoo. Kunnolla treenaaminen tarkoittaa sitä, että vasta tähän kauteen Åberg on harjoitellut triathlonia valmentajan laatiman ohjelman mukaan. Hän laskee, että harjoittelua kertyy keskimäärin noin yhdeksän tuntia viikossa. Åberg kilpailee pääasiassa triathlonin sprinttimatkalla, jolla uidaan 750 metriä, pyöräillään 20 kilometriä ja juostaan viisi kilometriä. Lisäksi hän kilpailee olympiamatkalla, jolla osuuksien pituudet ovat kaksinkertaiset sprinttiin verrattuna. Åbergin kehitystä triathlonissa kuvastaa se, miten hänen aikansa on parantunut kolmena edellisenä kesänä Kiskossa järjestettävässä kilpailussa. Ajat ovat pitkälti vertailukelpoisia. Valtavasti voimaa Vuonna 2017 kyseessä oli triathlonuran ensimmäinen kilpailu. Åberg ei tuolloin osannut vielä kunnolla krooliuintia, ja aikaa kului tunti ja 25 minuuttia. Seuraavana vuonna aika parani 1.19:ään, ja viime vuonna se oli 1.07, jolla tuli ylivoimainen voitto. Suhteellisesti kyse on siis noin 20 prosentin parannuksesta kahden vuoden jaksolla. Viime vuonna Åberg sijoittui jo kuudenneksi sprinttimatkan yleisen sarjan SM-kisassa. Ikäluokassaan (40–44-vuotiaat) hän voitti mestaruuden olympiamatkalla. – Yleisestä sarjasta haluan SM-mitalin. Se on se sarja, jolla on minulle merkitystä, Åberg sanoo. Åberg kertoo, että uusi urheilu-ura antaa hänelle nykyään valtavasti voimaa. – Juoksin 12 kilometrin reipasvauhtisen lenkin, joita juoksu-urallani vihasin. Se kulki niin hyvin, että hehkutin koko päivän sitä miehelleni ja omassa mielessänikin. – Jokaisen pitäisi saada edes kerran kuussa tällainen tunne, jonka saan lähes päivittäin. Olen niin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Sellainen positiivinen minäkuva antaa niin paljon voimaa. 42-vuotias, syntynyt elokuussa 1977 Lähtöisin Kankaanpäästä, asuu Helsingissä Naimisissa Koulutukseltaan puuseppä, työskentelee hallinnollisissa tehtävissä fysioterapiayritys Fysioksessa Juoksu-uran saavutuksia: nuorten EM-hopeaa 1993, Suomen mestaruudet 800 metrillä (1995, 1999, 2000) ja 1500 metrillä (2000), Yhdysvaltojen yliopistojen mestaruur 800 metrillä (2000), Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras ulkoratojen aika 800 metrillä (2.01,29) ja sisäratojen Suomen ennätys (2.03,38). Kilpailee nyt triathlonissa