Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilaiskolmikko kokeili tekniikan ja taiteen yhdistämisestä – Yksi teos poiki monta näyttelyä ja kutsun Mäntän kuvataideviikoille

Porin taidepiireissä on tullut viime vuosina useaan kertaan vastaan arvoituksellinen nimi {TES}. Tämän taiteilijakolmikon piti alun perin luoda vain yksi yhteinen teos Tea Söderlundin näyttelyyn P-galleriaan kaksi vuotta sitten. Teoksesta tuli sellainen täysosuma, että ryhmä on ollut mukana jo seitsemässä näyttelyssä, ja heidät on kutsuttu Mäntän kuvataideviikoille. Porilaiseen taiteilijaryhmään kuuluvat Söderlundin lisäksi Sami Luusalo ja Eetu Henttonen . {TES} keskittyy interaktiiviseen taiteeseen. Yhden esimerkin siitä voi nähdä vielä tämän viikonlopun ajan Porin vanhalla linja-autoasemalla. Kriittinen etäisyys -teoksessa katsojan välimatka taideteokseen vaikuttaa näytöllä sykkivään fraktaaliin ja sen äänimaisemaan. Vähän aikaa sitten sama kolmikko loihti vanhan Anttilan tiloihin vaikuttavan, suuren videoteoksen Unknown Measures . Siinä Porin keskustan alueen ilmakuva muutettiin kolmiulotteiseen muotoon arvoitukselliseksi maisemaksi. Kolmikon työnjako vaihtelee, mutta teosten ohjelmoinnista vastaavat it-alalla työskentelevä Sami Luusalo sekä Eetu Henttonen. Henttonen on koulutukseltaan taiteen maisteri Aalto-yliopistosta ja on opiskellut myös pelisuunnittelua. Luusalo on filosofian maisteri, joka on perehtynyt myös digitaaliseen kulttuuriin ja mediataiteeseen. Söderlund tunnetaan pitkän linjan kuvataiteilijana, joka työskentelee graafisena suunnittelijana Tacticilla. {TES}-ryhmässä hänen roolinsa painottuu teosten suunnitellun ja tuottamiseen. Söderlund ja Luusalo ovat myös pariskunta. Heitä kumpaakin on kiinnostanut pitkään interaktiivinen taide. Kun ryhmään löytyi vielä Henttonen vahvistukseksi, kolmikolla oli yhdessä riittävästi osaamista algoritmisen taiteen luomiseen. He yhdistävät taiteessaan ohjelmointia, ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Ryhmän interaktiiviset teokset saavat uudenlaisen muodon jokaisen katsojan kohdalla. Kaikki alkoi Yhteydestä , installaatiosta, jonka keskellä on paperinen origamikukka. Se reagoi katsojan puhallukseen siten, että tilaan projisoituu kullanvärisiä, rihmamaisia yhteyksiä. Puhalluksen nopeus ja pituus määräävät rihmojen määrän ja nopeuden. Lopputulos on joka kerta erilainen, hermoverkkomainen kudelma. Teos on ollut esillä muun muassa P-galleriassa, Pori Film Festivalissa ja Turun Taidehallissa. Turussa sen näki Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Anna Ruth , ja ensi kesänä porilaiset ovat mukana tässä Suomen laajimmassa nykytaidenäyttelyssä. Kooste {TES}-teoksista Youtubessa: {TES} käyttää taiteessaan välineitä, joita yleensä kohtaa taidemaailman sijaan teknisessä tai kaupallisessa käytössä, esimerkiksi pelimoottoreita. Ohjelmoinnin he kertovat onnistuvan itseltään vaihtelevalla nopeudella. – Me emme ole insinöörejä. Olen koodaava humanisti ja asenteeni on erilainen: Ohjelmointi ei ole vain teknistä osaamista vaan uudenlainen kieli, itseilmaisua ja ideoiden jakamista, Luusalo toteaa. – Ohjelmointi kuulostaa kauhean tekniseltä, mutta sitäkin voi tehdä improvisoiden ja kokeilemalla, Henttonen lisää. Ryhmän taide liikkuu sääntöjen ja satunnaisuuden rajamaastossa, jossa katsoja on yleensä satunnaislukugeneraattori. Taiteessa on matemaattinen ulottuvuus, esimerkiksi Kriittisessä etäisyydessä siniaallon harmoninen liike. Algoritmien käyttö taiteessa ei sinänsä ole mitään uutta. Esimerkiksi mosaiikkeja rakennettiin jo muinaisissa kulttuureissa tietyn säännöstön mukaan. Kolmikolle teoksissa on keskeisen tärkeää vuorovaikutuksen ja äänimaailman ohella myös visuaalisuus. – Mielelläni piilottaisin kaiken teknologian siten, että taide vaikuttaisi osittain melkein taikuudelta. Katsojalle tulisi ihmetys siitä, miten tämä on tehty, Söderlund sanoo. Taiteilijoilta onkin kysytty, miten teokset toimivat. Yhteys -installaation kukkaa yleisö on lähestynyt monin tavoin, koskettanutkin joskus, vaikkei se ole sallittua. – Toiset ottivat sen kokemuksena, jossa taustalla olevalla tekniikalla ei ole merkitystä. Insinööri-ihmiset yrittävät kurkkia reunasta, miten se toimii, Luusalo kertoo. Viime aikoina ryhmä on alkanut perehtyä tekoäly- ja koneoppimisalgoritmeihin sekä kehon ja kasvojen tunnistukseen. He myös valmistautuvat näyttelyyn, joka avautuu Poriginal-galleriassa marraskuun lopulla. Vielä iso kysymys: Mikä {TES}-kolmikolle on pohjimmainen motiivi tehdä taidetta? – Se on ajattelun työkalu itselle ja muille, Luusalo vastaa. Lähitaide. Porin taiteilijaseuran vuosinäyttely Porin vanhalla linja-autoasemalla 27.9. saakka. PeeÄrrä-teosvälityspäivät 25.–27.9. pe klo 16–19, la ja su klo 12–16