Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri SK Cup

Koiviston visio omalakisista suurvalloista toteutui

Historioitsija Marjo Vilkon käsikirjoittama dokumenttisarja Mauno Koivistosta oli vuodenvaihteen televisiotapaus. Koiviston elämässä kiteytyy suuri kertomus itsenäisen kansakunnan historiasta. En ole varmasti ainoa, joka viimeisen jakson jälkeen oli ns. liikuttuneessa tilassa. Historiadokumentin draaman kaari on vahva. Paavo Väyrysen mukaan draaman osuus oli liiankin vahva. Hän on blogissaan kritisoinut sarjassa esitettyjä näkemyksiä erityisesti kevään 1981 hallituskriisistä. Väyrysen tulkinta tapahtumista on olennaisesti erilainen kuin valtaosalla aikalaiskokijoista ja historioitsijoista. Taas kerran. Toki ymmärrän Väyrysen ketutuksen. Onhan hänelle kirjoitettu sarjaan ikään kuin pahiksen rooli. Koiviston poliittista uraa seuranneilla on omat muistonsa hänestä, minullakin. Syksyllä 1997 Koivisto vieraili Jyväskylän yliopistossa yleisen historian tutkimusseminaarissa. Olin paikalla aloittelevana jatko-opiskelijana. Koivistolta kysyttiin, mitä hän presidenttinä ollessaan ajatteli Neuvostoliiton hajoamisesta. Koiviston rehellinen vastaus jäi mieleen: ”minä uskoin loppuun asti, että Berliini pysyy kahtena ja Neuvostoliitto yhtenä”. Se tiivisti presidentin reaalipoliittisen ajattelumallin, joka oli ankkuroitu kylmän sodan ajan maailmanjärjestykseen. Kahta vuotta myöhemmin Koivisto otti voimakkaasti kantaa maailmanpolitiikkaan. Hän arvosteli Yhdysvaltain ja Naton toimintaa Kosovon sodassa. Koiviston mukaan Naton ilmaiskut Jugoslavian serbejä vastaan olivat YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden vastaisia. Koiviston mukaan YK:n peruskirjaan nojaava kansainvälinen järjestelmä suojeli pienten valtioiden itsemääräämisoikeutta. Sen tilalle oli hahmottumassa malli, jossa suurvallat ajavat mielivaltaisesti omia sotilaallispoliittisia päämääriään. Ajattelin, että Koivisto oli väärässä. Naton pommitukset johtivat presidentti Slobodan Miloševićin vallan murenemiseen. Ne edesauttoivat Jugoslavian veristen hajoamissotien päättymistä. Nyt en ole enää niin varma asiasta. Koiviston visio omalakisesti toimivista suurvalloista on osoittautunut todeksi tällä vuosituhannella. Muistikuvani mukaan Koivisto luonnehti tuolloin televisiohaastattelussa sotien syttymisen mekaniikkaa seuraavasti: ”Kun poliitikoille näytetään kuvia kuolleista lapsista, he lähettävät sotilaita paikalle. Kun poliitikot sitten näkevät kuvia kuolleista sotilaista, he haluavat vetää joukot pois.” Kimmo Ahonen Kirjoittaja on projektipäällikkö ja filosofian tohtori Tampereen yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.