Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Karannutta Vansku-ponia etsitään dronejen ja koirien kanssa – ”Ihmisten auttamishalu tuntuu uskomattomalta”

Omakotitalon pihaan kartaa auto, josta nousee Ella Seikola selässään reppu, jossa on kuvauskopteri. Perässä tulevat äiti Suvi Mäkelä ja pikkusisko Sara Seikola . He ovat tulleet avuksi Vansku-ponin etsintään Ruosniemen Viikerin alueelle, jossa 13-vuotiaan Inka Tähtisen silmäterä, vaalea poni, piileskelee. Se karkasi perjantain ja lauantain välisenä yönä, eikä näköhavaintoja ole sen jälkeen saatu. Inka Tähtisen äiti Mira on edelleen häkeltynyt ihmisten auttamishalusta. Sunnuntai-iltapäivään mennessä hänen Facebook-postaustaan on jaettu liki 600 kertaa, eikä hän enää edes pysy laskuissa siinä, kuinka moni ihminen on tullut pihaan ja lähtenyt auttamaan etsinnöissä. Paikalla on käynyt muun muassa vainukoira, ja monet ovat tarjoutuneet myös lähtemään etsimään Vanskua ratsain, mutta Tähtinen ajattelee, että sitä ei kannata kokeilla ennen kuin viimeisenä keinona, jotta jälkikoirien pasmat eivät mene sekaisin monien hevosten hajusta. Apujoukot ovat tarkistaneet kävellen muun muassa ojia ja soita siltä varalta, että hevonen olisi juuttunut sellaiseen. Uutinen ponista kiiri Turkuunkin Nyt Tähtisten pihalla seisovat Seikolat saivat kuulla kadonneesta ponista mutkan kautta, kun Turussa asuva mummi kertoi heille uutisesta. – Asumme aika lähellä, Ruosniemen vanhan Siwan kulmilla, joten lähdimme auttamaan. Ella Seikola on juuri ollut viikon ajan ratsastusleirillä, joten hän lähti karanneen ponin etsintään mielellään. – Jos minulla olisi oma hevonen, olisi kauheaa, jos se karkaisi, hän sanoo. Inka Tähtinen on myös ollut vähän ihmeissään siitä, kuinka paljon etsijöitä on tullut apuun. – Luulen, että ihmiset tulevat auttamaan, koska he ajattelevat, että jos heille itselleen tapahtuisi sama, he haluaisivat, että heitä autettaisiin. Vaalea läiskä dronekuvassa Esittäytymisten jälkeen Ella, Inka ja Inkan kaveri Jenna Järvinen lähtevät dronen kanssa kohti metsänlaitaa. Kuvauskopterilla on helpompi haravoida isoja alueita kuin kävellen. Tarvitaan vain yksi neuvoa-antava videopuhelu Ellan isälle, ennen kuin kopteri nousee ilmaan. Kännykän ruudulle ilmestyy kuvaa puidenlatvoista. Vaikka Vansku on vaalea väriltään, kuvasta on vaikea erottaa muuta kuin vihreää. Noin kymmenen minuutin lentämisen jälkeen näkyviin ilmestyy jotain vaaleaa, mutta kännykän pikkukuvasta on vaikea saada selvää. Olisiko se Vansku? Inka ja Jenna lähtevät pusikon läpi ja ojan yli metsään katsomaan, mutta palaavat pian käsissään vain muutama nokkosenpisto. Ehkä kuvassa näkyi sittenkin pelkkä risukasa. Tietä pitkin tulee paikalle Inkan isä Juha Tähtinen , joka on käynyt kulkemassa erilaisen koukkauksen. – Hyvin on kaakki itsensä piilottanut, hän puuskahtaa. Ympäristössä on kieltämättä paljon paikkoja, johon poni voisi piiloutua. Pusikkoa, metsää ja pellonlaitaa riittää. Eikä näin kesällä syötävästäkään ole pulaa. Se on myös ollut nykyisessä kotipaikassaan vasta vähän aikaa, ja talli, jossa se on aiemmin asunut on parin kilometrin päässä. Sieltäkin on käyty säännöllisesti kysymässä, onko ponia näkynyt, mutta toistaiseksi ei ole. Vaikka lauantain etsinnät eivät tuottaneet tulosta, nyt sunnuntaina on löytynyt hyvä merkki: suhteellisen tuoreita lantakasoja. Toivoa siis on, että Vansku vain leikkii kuurupiiloa ihmisten kanssa. – Se on vähän sellainen epäsosiaalinen poni, vaikka tykkää kyllä herkuista. Seuraavana yönä Inka ja Jenna aikovat leiriytyä telttaan sen pellon levikkeelle, josta tuoreimmat jätökset löytyivät, ja laittaa ulos kauraämpärin, josko Vansku tulisi siitä syömään. – Voi kyllä olla, että sieltä tulee Vanskun sijaan hirvi tai peura. Niitä on täällä paljon, Inka miettii.