Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Miksi Notre Damen tulipalo liikutti kyyneliin asti kaukana Suomessa? – Menetys ei ole vain materiaa, sanoo kulttuurihistorioitsija

Notre Damen katedraalin tuhoutuminen tulipalossa ja kuvatulva järkyttyneistä pariisilaisista kosketti ihmisiä kaikkialla. Moni suomalainen kahlasi tietoa tapahtuneesta viestimistä järkyttyneenä. Mistä oikein oli kysymys? Miksi "kaikkien" tunteman pariisilaisen kirkon kohtalo liikuttaa meitä? Lapin yliopiston kulttuurihistorian professorin Marja Tuomisen mukaan kirkkoihin liitetään toki paljon uskonnollisia tunteita, mutta siihen liittyy myös muita tunteita. – Vanhat kirkkorakennukset ovat menneisyyden läsnäoloa arkipäivässä myös niille, jotka eivät itse käy kirkossa. Ne kertovat meille meidän oman alueen, maan ja paikkakunnan, suvun ja perheidenkin historiasta. Niihin liittyy myös paljon henkilökohtaisia muistoja, Marja Tuominen sanoo. Tuomisen mukaan ranskalaisten suruun on helppo samastua, koska siihen liittyy historian läsnäolon menetys. – Menetys ei ole ainoastaan materiaalinen tai kulttuurihistoriallinen, vaan myös emotionaalinen, Tuominen kuvailee. Marja Tuominen muistuttaa, että erityisesti Pohjois-Suomessa tiedetään, miltä tuntuu kun kirkko palaa: suuri osa historiasta on palanut tuhkaksi Lapin sodassa. Myös muut Suomen kirkkopalot ovat herättäneet suomalaisissa vahvoja tunteita. – Pariisin Notre Dame on kaikkien tiedossa, vaikkei siellä olisi käynytkään, Tuominen sanoo. "Eiffel-tornin palo ei herättäisi yhtä suuria tunteita" Notre Dame on tullut tunnetuksi erityisesti kirjailija Victor Hugon romaanista Pariisin Notre-Dame, eli tutummin Notre Damen kellonsoittajasta. Katedraalissa vierailee miljoonia matkailijoita vuosittain. – En voi kuvitella miltä ranskalaisista tuntuu. Reaktiossa on monta tasoa: se on hyvin rationaalinen, mutta myös hyvin tunnepitoinen, ja se on sitä myös heille, jotka eivät ole roomalaiskatolisia tai ylipäätään kirkossakävijöitä, Marja Tuominen kuvailee. Hän itse seurasi uutisia tulipalosta epäuskoisena. – Oma reaktioni oli, että tämähän on ihan absurdi tilanne. Ei näin voi käydä. Notre Dame on jotenkin koko kaupungin sydän. Jos Eiffel-torni olisi tuhoutunut, ei se yhtä suuria tunteita herättäisi, hän pohtii. Hengellisyyden ja arjen historia kohtaavat Marja Tuomisen mukaan Notre Dame on yhteistä eurooppalaista perintöä ja keskiajan historiaa. – Siinä on niin paljon aikojen kerrostumia, että kun sellainen tuhoutuu, tuntuu että tuhoutuu mentaalisesti paljon muutakin kuin materiaa, hän sanoo. Tuominen on opiskellut nuorempana Pariisissa. – Samanikäiset interreilaajaystäväni, jotka itse eivät varsinaisesti harjoittaneet uskontoa, pyrkivät hahmottamaan Euroopan kulttuurihistoriaa tutustumalla kirkkoarkkitehtuuriin ja kirkkotaiteeseen. Noihin rakennuksiin kiinnittyy todella paljon erilaisia ja eriaikaisia historian kerrostumia: hallinnollisia, poliittisia, arkkitehtuurisia, kuvataiteellisia, oikeudellisia ja tavallisten ihmisten arkeen, uskonelämään ja myös aikakauden mentaliteettiin liittyviä kerroksia. Kirkkoihin kiteytyy paitsi hengellisyyden, myös arjen historiaa, Marja Tuominen tiivistää. Ranskan Pariisissa sijaitsevassa Notre Damen katedraalissa syttyi tuhoisa tulipalo maanantai-iltana. Kattorakenteissa räjähdysmäisesti levinnyt palo saatiin sammutettua tiistaina aamupäivällä. Paloa tutkitaan onnettomuutena. Katedraaliin oltiin tekemässä mittavaa remonttia. Tuli tuhosi katedraalin 93 metriin kohonneen keskitornin ja tammesta rakennetun katon. Suuret, kuvista tutut kellotornit ja kiviset seinät säästyivät. Ruusuikkunoiden kohtalo on epäselvä. Remontin vuoksi suuri osa katedraalin taideteoksista ja pyhäinjäännöksistä pelastui, sillä niitä oli siirretty turvaan remontin ajaksi. Osa esineistä pelastettiin palon aikana. Notre Damen katedraalin vanhimmat osat ovat 1100-luvulta. Varhaisgotiikkaa tyyliltään edustava rakennus on Unescon maailmanperintökohde, ja yksi Euroopan suosituimmista nähtävyyksistä. Palossa tuhoutunut puukatto oli Euroopan vaikuttavimpia keskiajalta säilyneitä puurakenteita. Sen vanhimmat osat olivat 850 vuoden ikäisiä.