Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Philip Teir kirjoitti miehestä kahden naisen loukussa – Omaan elämään perustuvassa tekstissä kahden lapsen isä rakastuu, eroaa ja perustaa uusperheen

Kirjat Philip Teir: Neitsytpolku. Alkuteos Jungfrustigen (2020). Suom. Jaana Nikula. Otava 2020. 221 s. ”Paula vaikutti naiselta, jonka saattaisi nähdä asemalaiturilla, tyylikäs muukalainen joka junaan noustessaan herättää huomiota ja saa miettimään, millaista hänen elämänsä mahtaa olla ja miten tuo eleganssi varmaankin kannattelee koko hänen elämäänsä, kyllästää ja kaunistaa sen kauttaaltaan.” (s. 23) Philip Teirin (s. 1980) kolmas romaani ja viides kaunokirja Neitsytpolku kertoo koskettavan, tarinan kolmikymppisestä miehestä, joka rakastuu toiseen naiseen, sekä uusperheen synnystä. Neitsytpolku on autofiktiota Teirin omasta elämästä. Rakastuminen, avioliiton ulkopuolisen suhteen kehittyminen, avioero ja uusperhe. Nämä kaikki tapahtuivat Teirille noin neljä vuotta sitten, kun hän oli vielä Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen esimiehenä. Nykyisin Teir on vapaa kirjoittaja, joka kirjailijantyön ohella avustaa ruotsinkielisiä lehtiä, muun muassa Dagens Nyheteriä . Kirjailijan läheiset lukivat ennen julkaisua Neitsytpolun tekstin ja antoivat julkaisuluvan. Teirin alter ego on Richard, Helsingissä asuva kulttuuritoimittaja ja kirjailija, joka on kotoisin Pohjanmaan rannikkokaupungista. Romaanin alussa Richard on naimisissa Sonjan kanssa, jonka hän on tuntenut nuoruudestaan saakka. Pari vaikuttaa onnelliselta, heillä on kaksi lasta. Sitten Richard törmää kustantamonsa juhlissa itseään 12 vuotta vanhempaan Paulaan ja rakastuu odottamatta. Richard tapaa Paulan heti romaanin alussa. Sänkyhommiin on vielä aikaa. Suhde kehittyy ensin pitkään muuta kautta. Rakastuminen näyttäytyy romaanissa seksiä syvempänä asiana. ”Oivallus teki kipeää kaikkialla ruumiissa: Richard ei voisi olla koskaan voisi olla Paulan kanssa, sellainen mahdollisuus oli olemassa vain rinnakkaistodellisuudessa, jossa he olisivat tavanneet aiemmin, kauan sitten.” (s. 23) Neitsytpolku on kerronnaltaan hyvin yksinkertainen, helppolukuinen ja konstailematon kaunokirja. Arkikuvaus on keskiössä alusta loppuun saakka. Vuoropuhelut ovat ilman repliikkiviivoja. Huumoria löytyy joka sivulta. Richard päättää vaihtaa kumppania, vaikka vanhan kanssa kaikki on muka hyvin. Syyllisyydentunne on niin tärkeä teema, että siitä olisi saanut oivan nimekkeen romaanille. Toisaalta senkin ylitse päästään, ja niin onni tulee kuin aurinko näkyviin mustien pilvien takaa. Uusperheen pyörittämiseen liittyy paljon raakaa työtä, jota Teir kuvaa autenttisesti ja liioittelematta. Hän pärjää hyvin myös lapsikuvaajana. Toinen nainen, Paula, esiintyy alituisena järjen äänenä, joka pystyy panemaan luontevasti rajoja myös Richardin lapsille. Romaanin nimike Neitsytpolku tulee helsinkiläisestä kadusta, jonka varrella Paula asustelee mukavasti itsekseen, ennen kuin Richard saapuu nurkan takaa ja kaikki menee uusiksi. Neitsytpolku -nimike viittaa vahvasti Henrik Tikkasen omaelämäkerralliseen romaanisarjaan. Epäsovinnaiset Märta ja Henrik Tikkanen kohauttivat aikoinaan suomenruotsalaista yhteisöään enemmän kuin Teir 2010-luvulla. Kipupisteet olivat silti samat. Kun Richard hajottaa perheensä, hänen äitinsä vastustaa muutoksia viimeiseen saakka. Ei pelkästään se, mitä asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät. Äidistä, jota kuvataan yllättävän paljon, tulee sovinnaisuuden äänitorvi, joka muiden asiaan liittyvien tavoin joutuu lopulta nöyrtymään uuden, oudon ja viheliäisen edessä. Romaanikirjailijana Teirille on tyypillistä ottaa pieneen tilaan mukaan monenlaista tarinaa ja kertomuksentynkää. Rönsykirjailija siis! Hän on paljossa velkaa Tikkasten ja Karl Ove Knausgårdin kerrontatavoille ja aiheille. Viimeksi mainittuun viitataankin metakirjallisessa jaksossa, jossa Richard tapaa oman kustannustoimittajansa ja näyttää tälle keskeneräistä romaanikäsikirjoitusta. Kustantaja kysyy, onko hänen mahdollista kirjoittaa uskottavasti avioerosta, kun hän on itse keskellä avioeroprosessia. Teir on itse etääntynyt omasta prosessistaan pitemmälle. Kirjailija sijoitti tapahtumat autenttiseen ympäristöön suomenruotsalaiseen kulttuurimiljööhön. Kun Richard päättää irtisanoutua ruotsinkielisen lehden kulttuuriosastolta, hän kokee tekevänsä hallaa koko yhteisölle: ”Richard ajatteli, että koko ruotsinkielinen Suomi muistutti mökkikylää jota oli huollettava, ja jos joku jätti paikkansa, jäljelle jäi ammottava aukko, aivan kuin olisi poistanut mutterin suuresta koneistosta eikä enää voinut olla varma pysyisikö rakennelma koossa. Kulttuurimaailma oli kovin hauras.” (s. 40) Neitsytpolku laajenee näin kuvaksi paitsi 2010-luvun Suomesta, myös sen kulttuurisesti rikkaasta osasta, joka kamppailee vanhan ja perinteisen säilyttämisen kanssa ja koettaa sekin sopeutua muuttuviin oloihin. Teirin romaani on tärkeä kirja aidosta rakkaudesta aikana, jolloin rakkaus yleensä pelkistyy viihteellisiin hömppäromaaneihin. Teos ei kannusta samanlaisiin valintoihin, joita päähenkilö tekee, vaan kuvaa niitä realistisesti ja kansantajuisen ymmärrettävästi. Eikös se ole kunnon kaunokirjan todellinen missio ja syvin tarkoitus? Kirjailijantyön lisäksi Philip Teir on työskennellyt toimittajana ja Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin ohjelmajohtajana. Kaunokirjailijan ura alkoi runokokoelmalla Någonting ur hennes mun faller i min mun , runoja (2007). Seuraavaksi Teir julkaisi novellikokoelman Donner-ryhmä (2011; suom. Taina Rönkkö) ja romaanit Talvisota. Avioliittoromaani (2013) ja Tällä tavalla maailma loppuu (2017). Kaikki Teirin romaanit on suomentanut veteraanikääntäjä Jaana Nikula (s. 1962). Neitsytpolun loistava suomennos tuo esille kirjailijan miesäänen niin kuuluvana, ettei suomentajan omaa, hienoa panosta kerronnan joukosta erota. Teir on ollut aiemminkin kiinnostunut pingottuneista ja arkipäiväistyneistä parisuhteista. Hän on vannoutunut perhekuvaaja, joka ei vieroksu ahdistavia tunteita – pikemminkin päinvastoin. Talvisota. Avioliittoromaani on ilmestynyt myös Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa, Hollannissa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Philip Teirin kolme romaania muodostavat eräänlaisen trilogian ydinperhekriisistä, joka havainnollistuu keski-ikäisten miesten tyytymättömyytenä ja yksinäisyytenä.