Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Menneisyyden vastaisku: natsismin haamu on palannut kummittelemaan, jos on koskaan kuollutkaan

Olimme, vaimoni ja minä, viime viikolla Berliinissä, kun Saksa todisti jälleen äärioikeistolaista viharikosta. Uutisissa muistutettiin, että terrori-iskuja on tehnyt myös äärivasemmisto, mutta vain äärioikeisto on syyllistynyt viime vuosina useisiin murhiin. Jo tämän viikon maanantaina oli vuorossa seuraava isku. Vielä vuonna 1966 Länsi-Saksan kansleriksi saatettiin valita Kurt Georg Kiesinger, entinen natsipuolueen jäsen ja Saksan ulkoministeriön yhteysupseeri Göbbelsin propagandaministeriöön. Eikä hän ollut läheskään ainoa korkea-arvoinen natsi, joka sai nukkua yönsä rauhassa ja nauttia hyvästä asemasta ja Länsi-Saksan menestyksestä. Pitkään Länsi-Saksa sulki silmänsä menneisyydeltä poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä. Samasta syystä Itä-Saksassa vedettiin yhtälaisyysmerkit fasismin ja kapitalismin välille. Sekin oli näppärä keino vältellä vastuuta. Vasta varsinkin Saksojen yhdistymisen jälkeen muistamisesta on tullut Saksan virallista politiikkaa ja Berliinistä sen näyteikkuna. Siellä ei voi olla törmäämättä muistutuksiin natsien hirmuteoista. Koululaisryhmiä kierrätetään muistomerkeillä. Saksa on ollut kuin synnintuntoon tullut pahantekijä, joka katuu katumistaan ja hokee hokemistaan: Ei koskaan enää. Natsismin haamu on kuitenkin palannut kummittelemaan, jos on koskaan kuollutkaan. Mikä meni vikaan? Jopa Berliinissä entinen lännen ja idän välinen raja on yhä olemassa, vaikka muuri murtui 30 vuotta sitten ja suurin osa muurin rippeistäkin on korjattu pois. Asuimme entisen Itä-Berliinin puolella vain 50 metrin päässä siitä, missä muuri kulki. Siihen kohtaan on rakennettu muistomerkki, yli kilometrin pituinen puisto, joka seurailee muurin reittiä. Pätkä muuria ja vartiotorni on jätetty paikoilleen. Muurin väliselle kaistaleelle näkee vierailukeskuksen kylkeen rakennetusta korkeasta tornista. Keskus oli täynnä koululaisryhmiä, jotka saivat modernin monimediallisen annoksen historiaa, johon heillä itsellään ei ole omakohtaista kosketusta. Heidän vanhemmillaan sen sijaan on. Moni kokee, että muuri ei koskaan edes murtunut. Edelleen Berliinissä näkyy se, miten länsipuolesta alusta alkaen haluttiin tehdä rikkaan lännen näyteikkuna. Ehkä Saksassa on siksi erityisen helppo ratsastaa katkeruudella. Äärioikeisto kerää ääniä entisen Itä-Saksan puolella. Katkeruus on polttoainetta populisteille, jotka nauttivat tulitikkuleikeistä. Kun jossain sitten leimahtaa, he syyttävät yksinäistä hullua, vaikka antoivat tikut ja luvan leikkiä. Se on raukkamaista ja vaarallista politiikkaa. Kirjoittaja on SK:n entinen kulttuuritoimituksen esimies.