Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tuomio lapseen kohdistuneista seksuaalirikoksista oli 2000-luvun ankarin Satakunnassa – ensimmäistä kertaa myös tuomioistuin otti kantaa tuomitun nimen julkaisuun

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi viime perjantaina nykyisin Etelä-Suomessa asuvan miehen 8 vuoden ehdottoman vankeusrangaistukseen törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä neljästä pahoinpitelystä. Kaikki miehen (s. 1983) syyksi luetut rikokset kohdistuivat lapsiin. Kyseessä on tiettävästi 2000-luvun ankarin tuomio, jonka Satakunnan käräjäoikeus on langettanut lapsiin kohdistuneista rikoksista. Aiemmiltakin vuosilta on esimerkkejä aiheeltaan samantyyppisistä pitkistä vankeusrangaistuksista. Vuonna 2004 silloinen Porin käräjäoikeus tuomitsi metsurin (s. 1939) Siikaisista 7 vuodeksi vankeuteen ja lähes 63 000 euron korvauksiin uhrilleen. Tuomittu syyllistyi 20 eri rikokseen, muun muassa kahdeksaan raiskaukseen, törkeään lapseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja useisiin sukupuoliyhteyksiin lähisukulaisten kesken. Marraskuussa 2004 Turun hovioikeus tuomitsi porilaisen ikämiehen (s. 1938) 5 vuodeksi vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lehti joutuu jatkossakin uutisoimaan poikkeuksellisen vakavista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä. Käräjäoikeus vangitsi viime marraskuussa nakkilalaisen yrittäjän (s. 1963), jota epäillään yli 20 vuotta jatkuneesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käräjäoikeus ei ole vielä määrännyt jutulle käsittelypäivää. Vaikka rikosten vakavuus ja rangaistusten ankaruus sinänsä antaisivatkin aihetta julkaista tuomittujen nimet, Satakunnan Kansassa näin ei näissä tapauksissa ole tehty. Syynä on se, että rikokset on tehty tuomittujen lähipiirissä. Tuomittujen nimien julkaiseminen olisi johtanut myös rikoksen uhrien henkilöllisyyden paljastumiseen. Siikaisissa kysymys oli perheen sisäisestä tragediasta, jossa isä raiskasi ja käytti nuorinta tytärtään hyväkseen 1980-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. Porissa taas eno käytti kahdeksan vuoden ajan hyväkseen sukulaistyttöään. Tuoreimpaan tuomioon sisältyvän julkisen selosteen päätteeksi käräjäoikeus (kaksi käräjätuomaria ja käräjänotaari) oli kirjoittanut näin: ”Vastaajan nimen julkaiseminen voi johtaa asianomistajien tunnistamiseen”. Tuomitun nimi oli normaaliin tapaan tuomiolauselmassa, joka on aina julkinen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Satakunnan käräjäoikeus ottaa kantaa tuomitun nimen julkaisemiseen. Kyseessä oli sinänsä asiallinen huomio, ei yritys vaikuttaa tiedotusvälineiden journalistisiin ratkaisuihin. Satakunnan Kansa ei olisi julkaissut tuomitun nimeä ilman käräjäoikeuden kirjoittamaa loppukaneettiakaan. SK on vastuullisena mediana sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita, joissa tilanne määritellään näin: (JO 33): Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin. (JO 34): Arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Seksuaalirikoksista ja erityisesti lapseen kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomittujen nimiä ei useimmiten julkaista, vaikka etenkin sosiaalisessa mediassa tuomittujen nimiä vaaditaan esiin. Syy on yksinkertainen: Lehti suojelee aina rikoksen uhria, eikä hänen kärsimyksiään haluta missään tapauksessa lisätä. Lehti ei myöskään koskaan luovuta ulkopuolisille journalistista päätösvaltaa, kuten ratkaisua nimen julkaisusta rikosuutisen yhteydessä. Seksuaalirikokset käsitellään aina suljettujen ovien takana, eikä uhrien mahdollisista läheisyyssuhteista epäiltyyn ole useinkaan saatavissa varmaa tietoa. Tuomioistuimet myös aina salaavat uhrien nimet julkisissa tuomiolauselmissa ja julkisissa selosteissa. Lisää aiheesta Näin Satakunnan Kansassa ratkaistaan rikoksesta tuomittujen nimen julkaiseminen