Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Intohimot kuuluvat politiikkaan, mutta usein pitkäkestoisimmat kiivailun aiheet löytyvät läheltä: Ässät sekä Porin kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset

Mihin tämä maailma on menossa? kysyy yksi jos toinenkin. ”Poriin, olisiko?” ihmetteli Wagner eräässä vuosia sitten talteen saksimassani sarjakuvastripissä. No, ei sentään Poriin eikä edes hunningolle, 2020-luvulle toivottavasti vain. Siitä seuraakin toinen kysymys. Minne tämä aika on mennyt? Eihän siitä ole kuin tovi, kun siirryttiin 2000-luvulle ja vielä lyhyempi hetki 2010-luvun alusta. Kulunut vuosikymmen on ollut vauhdikasta tekniikan kehityksen, aatteiden ja politiikan hurlumheitä, tämä vuosi etenkin. Kaksi hallitusta on kaatunut. Toisen kaatoi sote, toisen posti. Loppuvuotta kohti kohujen tahti vain kiihtyi. Oli likimain mahdotonta seurata, kuka vuoti julkisuuteen mitäkin, tai ihmetellä, mitä salajuonia kuohujen taustoilla lopulta oli. Intohimot kuuluvat politiikkaan, mutta usein pitkäkestoisimmat kiivailun aiheet löytyvät läheltä, ja sanan säilää satakuntalaiset osaavat käyttää. Sen todistaa vaikkapa Satakunnan Kansan tekstaripalsta. Sotesta, pakolaisista ja ilmastosta on tietenkin pauhattu, mutta rakkaimmat aiheet ovat aina kuitenkin Ässät sekä usein aivan oikeutetusti Porin kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset. Sitten tietysti rakastetaan ja vihataan Raumaa. Kun yksi on vahvasti jotakin mieltä, toinen sivaltaa heti perään päinvastaista. Mistä puhuttiinkaan sata vuotta sitten? Kurkistus menneeseen kertoo, että silloin politiikassa vasta turbulenssia oli. Vuoden 1920 ensimmäisen Satakunnan Kansan (3.1.1920) pääkirjoitus toteaa, että päättynyt vuosi jää aikakirjoihin vaiherikkaana. Silloinkin elettiin kolmen pääministerin vuotta ja jopa presidentti vaihtui. Tarkalleen ottaen kyse ei ollut kahdesta presidentistä, sillä päätoimittajan vuolaasti kehuma kenraali Kustaa Mannerheim ehti toimia valtionhoitajana vain puolisen vuotta ennen K. J. Ståhlbergin valintaa Suomen ensimmäiseksi presidentiksi heinäkuussa. Sitä ennen eduskunta oli hyväksynyt maalle uuden valtiosäännön ja hallitusmuodon. Tavallinen kansa oli ehkä eniten käärmeissään kesäkuussa 1919 voimaan tulleesta kieltolaista. Monen jouluviinat menivät maahan, kun poliisi hävitti salatehtaita juuri joulun alla ainakin Noormarkussa, Kullaalla ja Eurajoella. Silmäys satunnaisiin vuoden 1919 yleisönosastokirjoituksiin kertoo, että jo silloin osattiin moittia kuntapäättäjiä ja tivata urheiluseurojen tekemisiä, tosin hieman kauniimmin sanakääntein kuin nyt someaikana. Ei mitään uutta siis kaupunki ja Ässät! 1920-luvun alkuun sisältyi kuitenkin paljon toivoa. Pariisissa neuvoteltiin maailmansodan rauhaa, ja eikä ollut tietoa vain 20 vuoden päässä uhkaavasta uudesta maailmanpalosta. Menneisyyttä voi katsoa kuin kuuntelisi radiosta Muistojen bulevardia. Mukana on paljon nostalgiaa, mutta myös kipeitä ajatuksia siitä, ettei silloin joskus olisi voinut aavistaa tulevaa. Jo tuotko toiwon säteen nyt sä rauhanpalmuinesi? Oi poista waino ahdistus! Tuo mailmantuskaan huojennus ja ollos rauhanwuosi uus – Eiköhän näihin Satakunnan Kansassa julkaistuihin tuntemattoman runoilijan toiveisiin uudelle vuodelle voi nytkin yhtyä. Maailmantuskaan helpotusta kaipaa jokainen sukupolvi vuorollaan, tuskan aiheet vain muuttavat muotoaan.