Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Kaikki ihmeet mulle heti nyt

Oletko onnellinen? Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Työpaikalla jonkun käsiin joutunut onnellisuusneuvo "halaa itseäsi kerran päivässä" kirvoitti niin isot yhteiset naurut, että oli pakko tutustua ylimalkaisesti parin gurun teksteihin. Naurunremakan keskellä pohdin, miten tuokaan neuvo ei ole ollenkaan tasapuolinen. Olen koko ikäni kärsinyt käsieni lyhyydestä. Valmisvaateteollisuus pidentää puseroiden hihoja vuosi vuodelta ja minun hihakäännökseni paksunevat kilpaa oman kehoni kanssa. Halaa tässä sitten huomaamatta joka kerta, että laihduttaa pitäisi. "Mittaan menestystäni sillä, kuinka hauskaa minulla on". Ne laihat ja pitkäkätiset nauroivat pisimpään. He olivat myös toimituksen päällikköosastoa. Tämä viisaus osui ehkä paremmin oikeaan. Käsittämättömät neuvot hengittää huono olo pois henkisen romahtamisen jälkeen tai olla päivittäin ylösalaisin, jotta stressi karkaisi, eivät edes naurata. Kaikki tietävät, mitä tapahtuu, jos ei hengitä. Taatusti loppuvat kaikki olot. Hengittää siis täytyy elääkseen eikä romahtaminen ole ihan pikku asia, joka menee hönkimällä ohi. Kun veri pakkautuu päähän, ainakin stressin syy vaihtuu. Alkukantainen hengissä säilymisvietti on hetken aikaa ainut pinnalla oleva asia, kun pää on poksahtamassa. Riippumisen ja hengittämisen nimeen vannova amerikkalainen Gabrielle Bernstein on kirjansa mainostekstien mukaan nykyaikaisen henkisyyden sanansaattaja. Hänen mukaansa tarvitsemme ihmeitten kiihdytyskaistaa. Kolmekymppisiin naisiin vetoava ajattelija on sekoitus Sinkkuelämän Carrieta ja Dalai Lamaa . Ilmankos en saanut herätystä. Kaikki mulle heti -sukupolven ajattelu ei istu. Filosofi ja tutkija Frank Martelaa on tituleerattu uudeksi Esa Saariseksi . Niin ikään kolmekymppinen onnellisuustutkija päätyy pohdinnoissaan siihen, että onnellisuuden tutkiminen on hankalaa, koska sen määritteleminen on hankalaa. Kerta kysymältä ei päästä totuuden äärelle siitä, kuinka onnellinen ihminen on. Näin ollen kännykkäsovellus voisi piipata kolme kertaa päivässä ja kysyä, miltä sinusta tuntuu juuri tällä hetkellä. Anteeksi vain, stressi siitä tulisi ja olisi pakko ruveta riiputtamaan lihaa. Martelan toinen hämmentävä ajatus on, että ihmistä ei pidä uskoa, jos hän kokee olevansa onnellinen. Nimittäin ulkopuolinen voi nähdä asian toisin. Tässä sanon stop. Oman kokemuksen on riitettävä. Ihanko tosissaan me olemme antamassa onnellisuutemme määrittelyn jonkun toisen käsiin.