Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Eilinen perjantai olisi ollut Mira Potkosen suuri päivä, sillä hän olisi todennäköisesti kantanut Suomen joukkueen lippua Tokion avajaisissa: ”Sen kunnian olisin ottanut vastaan”

Eilinen perjantai 24. heinäkuuta olisi ollut Mira Potkoselle suuri päivä. Todennäköisesti nokialainen olisi kantanut Suomen joukkueen lippua Tokion kesäolympialaisten avajaisissa. Tehtävä olisi langennut Potkoselle, onhan hän edellisten kesäolympialaisten ainoa suomalaismitalisti. Potkonen nyrkkeili Riossa vuonna 2016 olympiapronssia. – Vasta nyt tajusin, että minua olisi ehkä tosiaan pyydetty lipunkantajaksi. En ollut aiemmin edes ajatellut asiaa. Se olisi ollut suuri kunnia ja ilo, Potkonen nauraa harjoitussalillaan Nokian liikuntakeskuksessa. Ilmeisesti naisnyrkkeilijät ovat saaneet naurugeenin jo syntyessään, sillä myös uransa lopettanut Eva Wahlström tunnetaan rehevästä naurustaan. Lipunkantajan hommaan Potkonen olisi saanut oppia vuosi sitten Minskissa kaikkien aikojen toisissa Euroopan kisoissa. – Silloin karkasin siitä. Oli todella kuumaa, enkä tiennyt, kuinka pitkään siinä olisi mennyt, kun oli ottelu tulossa. Tokiossa olisin ottanut kunnian vastaan, kun omat ottelut olisivat olleet vasta loppupuolella kisoja, Potkonen sanoo. Riossa Potkonen hävisi ratkaisevan sijoitusottelun kiinalaiselle Yin Junhuanille . Potkonen ei pystynyt hyödyntämään nopeuttaan, hyvää jalkojensa liikettä, vahvaa tahtoaan ja iskuvoimaansa, kun kiinalainen turvautui sitomiseen. – Se oli hänen taktiikkansa ja sai minut tehottomaksi. Yritin liikaa ja syytän siitä itseäni, Potkonen kertoo neljän vuoden takaisesta tappiostaan. Kahdessa ensimmäisessä olympiaottelussaan Potkonen voitti Brasilian Adriana Araujon 2–1 ja sitten Irlannin kovanyrkkisen Katie Taylorin samoin luvuin. Rion aikaisista vastustajista Yin Junhua on siirtynyt sarjaa alemmaksi 57-kiloisiin. Sarjaan tullut uusi brasilialainen Beatriz Ferreira on hallitseva maailmanmestari ja Taylor on siirtynyt ammattilaiseksi. – Minulla ei ole paloa ammattinyrkkeilyyn, se ei houkuta, Potkonen sanoo. Japanin sijaan kotiseudulla Jos koronaviruspandemia ei olisi siirtänyt Tokion kesäkisoja vuodella eteenpäin, Potkonen olisi valmistautunut olympiakehään leirillä Japanissa. Ohjelmassa olisi kevyttä treeniä ja erilaisia harjoitteita, jotta kroppa olisi valmiina puolustamaan pronssia ja parantamaan neljän vuoden takaista sijoitustaan. Japanin-leirin sijasta Potkonen harjoittelee perusohjelmansa mukaan kaksi kertaa arkipäivisin, kerran lauantaina ja lepää sunnuntaina. Aivan varmaa Potkosen olympiaedustus tosin ei olisi ollut. Kun koronavirus keskeytti urheilun maailmalla, Potkonen oli vielä ilman olympiapaikkaa. Hyvä uutinen oli, että hän saa osallistua karsintoihin. Vielä talvella oli epävarmaa, saako ensi marraskuussa 40 vuotta täyttävä nyrkkeilijä edes osallistua karsintoihin. Kansainvälisen nyrkkeilyliiton Aiban sääntöjen mukaan nyrkkeilijän ura päättyy sen vuoden loppuun, kun hän täyttää 40. Potkosen onneksi siirretyissä olympialaisissa sallitaan poikkeus. Kansainvälinen olympiakomitea vahvisti suomalaisnyrkkeilijän osallistumisoikeuden vuoden 2021 olympiakarsintoihin toukokuussa. Potkosen lisäksi tiettävästi vain yksi miesnyrkkeilijä olisi ollut yli-ikäinen Tokiossa. Alkujaan Euroopan olympiakarsinnat piti käydä loppuun maaliskuussa Lontoossa, mutta turnaus jäi kesken koronaviruspandemian takia. – Oli vähän kintaalla, saanko enää nyrkkeillä ikäni puolesta. Jännitin ja vuodatin kyyneleitä, kun luin asiaa koskevia papereita. Kun tuli helpottava uutinen, sain rauhan jatkaa kohti tavoitetta. Minulla on vielä mahdollisuus, Potkonen kuivaa hikeään tiukan salitreenin jälkeen. Paljon kuntopalloa Potkonen harjoittelee paljon kuntopallolla. Nelikiloinen pallo lentää seinään vasemmalta ja oikealta puolelta kehoa. Heitto lähtee syvältä kehosta – näkee, että siinä on paljon voimaa. Ilmassa on paljon epävarmuutta. Voidaanko Tokiossa kilpailla edes vuoden päästä? Missä päin maailmaa koronavirus vielä silloin jyllää? Vain tepsivä rokote voisi varmasti pelastaa olympialaiset. – Nyrkkeilyurani loppuu olympialaisiin, kävi miten kävi. Katson tämän kortin loppuun, Potkonen huokaa. Entä jos olympialaiset perutaan kokonaan? – Ei voi tietää, onko kisoja vai ei. En halua antaa sille ajatukselle valtaa, kun ei tiedä, mihin maailma menee. Jos kisoja ei ole, ei voi mitään. Sitten en voi ulosmitata tulostani tai osaamistani. Työni jäisi kesken, olisin varmasti turhautunut. Poikien kantti kestää Kilpanyrkkeilyn Potkonen aloitti varttuneella iällä, kaksitoista vuotta sitten. Kipinä syttyi kuntonyrkkeilystä, jossa treeniä oli kaksi kolme kertaa viikossa. Potkonen kuitenkin halusi olla salilla joka päivä. Laji veti heti puoleensa. Ensimmäisen SM-kullan hän voitti 27-vuotiaana. Nyrkkeilyn saloihin hänet opasti EM-kisojen kaksinkertainen pronssimitalisti ja moninkertainen Suomen mestari Maarit Teuronen . Kaksikon yhteistyö on jatkunut siitä asti. Teuronen valmentaa Potkosta yleensä kahdesti päivässä Nääshallissa Tampereella tai Varalan urheiluopistolla. Treeneissä Potkosen harjoitusvastustajina on myös miehiä ja nuoria. – Varsinkin vähän kevyemmät miehet ovat minulle hyviä harjoitusvastustajia. Nuoret ovat nopeita, mutta heillä ei ole vielä miehisiä voimia. Nuoret ovat juonikkaita ja heillä on pelisilmää. He tykkäävät vähän jekutella, se kuuluu nyrkkeilyyn, Potkonen kertoo. Kuinka hyvin nuorten kantti kestää, jos sinä jekutat heitä kehässä? – Hyvin se kestää, vaikka rökitän heitä. Ovat sinut itsensä kanssa. Nuorilla kasvaa sisu, ja he haluavat näyttää taistelufiilistä. Silloin molemmat kehittyvät. Täytyy tietysti valmistautua, kun näkee kaverin hakevan kovaa moukaria. Ei ruuhkaa sponsoreissa Suomen kärkiurheilijoihin Potkonen on kuulunut viimeiset neljä viisi vuotta. Vuonna 2016 hän voitti myös MM-pronssia 60 kilon sarjassa. Toisen MM-pronssin hän voitti viime vuonna. Euroopan mestariksi hän otteli vuosina 2018 ja 2019. Vuonna 2016 hän otti EM-hopeaa. Saavutukset ovat vailla vertaansa suomalaisessa olympiatyylin nyrkkeilyssä. Hyvät saavutukset ovat nostaneet Potkosen opetusministeriön täydelle 20 000 euron urheilija-apurahalle. – Sillä elää. Sain ennen kymppitonnin ja nyt mietin, miten sillä on tullut toimeen, Potkonen miettii. Lisäksi Potkosella on muutama oma tukija. – Sponsoreissa ei ole ollut ruuhkaa. Menen sillä, millä tulen toimeen. Treenaaminen ja keskittyminen on minulle tärkeää. En ole halunnut tehdä mitään isoja juttuja, jotka veisivät niiltä aikaa pois. Tärkeää, että arki sujuu hyvin ja pääsemme kiertämään maailmalla tarvittavissa kilpailuissa ja leireillä. Kotona Potkosella ja hänen puolisollaan Henri Potkosella on 15- ja 13-vuotiaat tyttäret. Pari vietti äskettäin kristallihäitään – he ovat olleet naimisissa viisitoista vuotta. Kun Mira Potkonen kiersi leirejä ja kisoja, Henri Potkonen tanssitti laulajana lavakansaa Henkka ja Kulkurit -yhtyeensä kanssa. Nyttemmin laulukeikat ovat päättyneet. – Se oli molemmilla rankkaa aikaa, kun tytöt olivat pieniä. Onneksi meillä oli paljon tukijoukkoja ympärillä, Mira Potkonen sanoo. Väistämättä tulevaa urheilu-uran jälkeistä aikaa Potkonen ei ole suuremmin vielä miettinyt. Potkosella on ravintolatarjoilijan koulutus, mutta aika näyttää, mitä hän alkaa aikanaan tehdä. – Urheilu on aina elämässä, se ei häviä. Toivottavasti löytyy ammatti, jossa voin nauttia urheilusta tai työ, jossa voin tehdä jotain toisten hyvinvoinnin eteen. Se on ihanaa ja kivaa.