Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Mielipide: Uudisrakennuksen pitäisi muistuttaa oluenvalmistuksen historiasta

Porissa ehdittiin valmistaa olutta yli 150 vuotta samalla paikalla ennen kuin alan viimeisen yrityksen, Sinebrychoff Oy:n Porin tehtaan tuotanto lakkautettiin lopullisesti vuonna 2008. Alueen uudelleenkaavoitus käynnistyi keväällä 2011. Tehdyn rakennusinventoinnin pohjalta esitettiin suojeltavaksi useita rakennuksia. Uusi asemakaava tuli voimaan tammikuussa 2014. Kaavassa porilaisen suojeltiin vain yksi rakennus, niin kutsuttu Uusi panimo vuodelta 1938. Suojelua ei monien kaupunkilaisten pettymykseksi esitetty edes alueen vanhimmalle, mutta rankasti muutetulle rakennukselle, jossa oluen valmistus oli aloitettu 1850-luvulla. MVR-Yhtymä osti kiinteistön asuntorakentamista varten. Vuonna 2015 alkoi panimorakennusten purkaminen ja ensimmäisen talon rakentaminen. Uuden panimon myöhäisempien osien purkaminen, ilkivalta, pulut ja riittämätön suojaus raunioittivat suojeltua rakennusta. Syksyllä 2017 MVR teetti mikrobitutkimuksen, jossa todettiin vaurioita. Helmikuussa 2018 järjestettiin katselmus, johon osallistuivat MVR:n, Porin kaupungin ja Varsinais-Suomen ely-keskuksen edustajat. Katselmuksella sovittiin siitä, millä edellytyksillä Uuden panimon suojelusta olisi mahdollista luopua. Suojelusta poikkeamiseen tuli maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti hakea poikkeamislupaa Porin kaupungilta. MVR jätti poikkeamishakemuksen vasta 17.5.2019. Kaupunki pyysi hakemuksesta muun muassa Satakunnan museon ja Varsinais-Suomen ely-keskuksen lausunnot 26.6. ja sai ne heti kesälomien jälkeen 6.8. Poikkeamislupa myönnettiin 2.9.2019. Poikkeamislupaa seurasi maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämä purkamislupa sekä rakennuslupamenettely korvaavalle rakennukselle. Lupa myönnettiin uusien lausuntojen jälkeen lokakuussa 2019. Uutta panimoa ei enää tarvitse säilyttää. Sen voi purkaa sillä edellytyksellä, että tilalle rakennetaan uusi, lupaehtojen mukainen rakennus. Silti säilyttäminenkin on edelleen järkevä ja varmasti mahdollinenkin vaihtoehto. Koko prosessin ajan asiasta on neuvoteltu. Viranomaiset ovat joustaneet, jotta asia saataisiin ratkaistua. Panimosali voidaan jakaa kahteen kerrokseen, mikä tuo lisää rakennusoikeutta rakennukseen tuleville toimistotiloille, asuntoja varten voidaan rakentaa parvekkeita ja uusi porrastorni. Ikkunoiden ei tarvitse olla samanlaisia kuin purettavassa rakennuksessa. Jäljelle on jäänyt eriävä näkemys ainoastaan uuden rakennuksen pintakäsittelystä. Museo on edellyttänyt, että rakennukseen tehdään perinteinen kolmikerrosrappaus ja sen vaatima runkorakenne. MVR puolestaan haluaa toteuttaa rakennuksen levyrappauksella, joka on melko uusi menetelmä, jonka kestävyydestä ja huollettavuudesta ei ole riittävää näyttöä. Sen eloton ulkonäkö poikkeaa perinteisestä rappauspinnasta. Kolmikerrosrappaus on menetelmä, jota käytetään edelleen kaikkialla Suomessa ja myös Porissa. Se ei kuulu vain menneisyyteen. Pidämme porilaisten kannalta valitettavana, ettei oluttehtaan alueen merkittävästä teollisesta menneisyydestä ei ole jäänyt jäljelle kuin yksi rakennus. Jotta edes jotenkin olisi ymmärrettävissä, että uusi rakennus muistuttaa oluenvalmistuksen pitkästä historiasta alueella, pidämme välttämättömänä pitäytymistä vanhan rakennuksen muotojen ohella myös joihinkin alkuperäistä vastaaviin julkisivumateriaaleihin. Juhani Ruohonen ja Liisa Nummelin Satakunnan museo