Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Huuhkaja-kapteenin pelot eivät käyneet toteen – Lauantaina odottaa iso ottelu: ”Minulla ja meillä on vastuu viedä Suomi kisoihin”

Perjantaina tuli kuluneeksi päivälleen 19 vuotta siitä, kun kouluikäinen Tim Sparv hyppäsi auton kyytiin Oravaisissa, pikkukylässä 50 kilometriä Vaasasta koilliseen. Helsingissä odotti jalkapallo-ottelu, jota hän ei halunnut jättää väliin. Suomi vastaan Englanti! Sparvia kiinnostivat Sami Hyypiä ja Jari Litmanen , mutta vähintään yhtä paljon Englannin tähdet. Manchester Unitedin fanina Paul Scholes oli kova juttu silloin 13-vuotiaalle suomalaislupaukselle. –  En muista, miten peli päättyi (0– 0). Se jäi mieleen, kuinka matkustimme bussissa yöllä takaisin ja aamulla piti mennä kouluun, Sparv hymyilee maajoukkueen hotellissa Zenicassa. Poikaan syttyi jalkapallokipinä, joka on vienyt hänet maajoukkueen kapteeniksi saakka. Nyt 32-vuotiaana hän on valmiina johdattamaan Suomen vihdoin arvokisoihin. Voitto lauantaina veisi Huuhkajat erittäin lähelle himoittua lopputurnauspaikkaa. Sparv sanoo yllättyneensä, ettei edellinen pelaajasukupolvi saavuttanut unelmaa. –  Minulla ja meillä on vastuu viedä Suomi kisoihin. Se on koko ajan takaraivossa, on ollut joka päivä viimeisen kuukauden ajan. Tunnen, että panokset ovat kovat, Sparv sanoo vakavana. Voitot todistavat arvon Unelma on muuttunut hyvien tulosten myötä selkeäksi päämääräksi. Takavuosien huippupelaajia vilisseestä maajoukkueessa auttamassa ovat Antti Niemi ja Mika Nurmela , jotka kuuluvat Huuhkajien valmennukseen. –  Nurmelalla on tärkeä rooli myös tunnelman keventäjänä. Hänen salaisuutensa on suorapuheisuus. Se mies ei liikaa mieti, mitä sanoo, Sparv nauraa. Zenicaan matkusti myös Jari Litmanen , yksi jalkapallomaailman tunnetuimmista nimistä, jota ei ole ikinä nähty arvokisoissa. Sparvista ei tullut Litmasen tai ManU-idolinsa Eric Cantonan kaltaista virtuoosia. Hänestä kasvoi johtajatyyppi, jonka kulmikkuudelle on joskus hymyilty. Viime vuosina viimeistenkin epäilijöiden on ollut pakko tunnustaa Sparvin arvo. Nyt hän on yksi niistä, ketä junioripelaajat ihastelevat. Sparvin mielestä se tuntuu oudolta. Suomi on pelannut 13 viime kuukauden aikana 12 tosipeliä, joista se on voittanut kahdeksan ja hävinnyt neljä. Sparv on pelannut yhdeksässä pelissä. Niistä kahdeksan on päättynyt Huuhkajien voitonjuhliin. Vielä ihmeellisempää on, ettei Suomi ole voittanut karsintapeliä ilman Sparvia sitten vuoden 2011 ja Moldova-ottelun. –  Olen nähnyt ne tilastot. En usko, että oma roolini on niin iso kuin paperilla. Samaan aikaan hän korostaa johtajuutta, josta hän on itse paras esimerkki. Sparv ohjaa ja kannustaa muita tavalla, jota maajoukkueessa tuskin on koskaan nähty. Hän tekee ympärillä olevista pelaajista parempia. – Varsinkin kovissa vieraspeleissä tarvitaan äijiä. Lukuisilla kielillä sulavasti puhuva Sparv ei välttämättä kuulosta sellaiselta, mutta näyttää. Vakuuttavan olemuksen kruunaavat tuuhea parta ja hurjat ilmeet kentällä. Selkä kiusasi kapteenia Joskus äijääkin pelottaa. Sen myöntää myös Sparv. Alaselkävaivat ovat kiusanneet Sparvia jo viikkoja. Hänen selkänsä kipeytyi syyskuun Kreikka-pelin jälkeen. Kun mies meni Tanskassa kuvauksiin, lääkärit kertoivat toipumisen kestävän kolme viikkoa. –  Sanoin heille, että ”ok, mutta ei sitten päivääkään enempää”. Pelkäsin, että joudun jättämään nämä pelit väliin. Bosnia ja Armenia -mittelöiden lähestyminen stressasi Sparvia, josta tuntui, ettei kroppa parane ajoissa. Hän sai kuitenkin 30 peliminuuttia seuransa Midtjyllandin paidassa ennen maajoukkuekomennusta. –  Se oli henkisesti tosi tärkeää. Olen valmis aloittamaan. Haluan hoitaa tämän alta pois. Jalkapallon EM-karsintaottelu Bosnia–Suomi kello 19.