Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Kansalaisellako mahdollisuus vaikuttaa ympäristölupa-asioihin?

Satakunnan Kansa julkaisi sunnuntaina 9.2. lehdessään uutisen, koskien ympäristölupia ja niiden lupakäsittelyä. Uutisessa toimittaja Karonen oli onnistunut tuomaan hyvin esille lupamenettelyn rakenteita sekä niille asetettuja vaatimuksia ja myös sen, miten tavallinen kansalainen voisi vaikuttaa tässä prosessissa. Kun uusi YVA-laki astui voimaan vuonna 2017, totesi silloinen ympäristöministeri K. Tiilikainen seuraavaa: ”Ympäristövaikutusten arviointi on usein yrityksen ensimmäinen kontakti toimintaympäristönsä asukkaisiin ja muihin toimijoihin. Oikein toimien se on hyvä mahdollisuus osoittaa, että yritys on vastuullinen toimija, jonka ympäristöjalanjälki on mahdollisimman pieni” Arkinen puoli on YVA-lain kohdalla kuitenkin aivan muuta, kuin sen on toivottu olevan. Suurimmalle osalle tavallisista kadunkulkijoista tämä YVA-prosessi on hyvin vieras ja kaukainen. Eikä vähiten syystä, että kynnys lähteä arvostelemaan hanketta, sekä viranomaisten suosituksia ja päätöksiä, on ollut perinteisesti korkea, sillä ne jotka uskaltavat olla eri mieltä, leimataan hyvin helposti häiriköiksi ja talouskasvun estäjiksi. Oivana esimerkkinä YVA-prosessin huonosta hoidosta löytyy kotikaupungistamme Porista, jossa hankkeen kyseenalaistaneiden leimaaminen on ollut arkipäivää Fortumin tuhkanpesulaitoksen lupa-asian ympärillä. Kaupunginjohtaja on itse lähtenyt julkisuudessa moittimaan hankkeen arvostelijoita teollisuuskasvun jarruiksi ja hän on myös kieltänyt oman organisaationsa henkilöitä kommentoimaan mitenkään tätä hanketta. Kuin kirsikkana kakun päällä, ovat myös kunnallispoliitikot, puolueesta riippumatta, joutuneet vaikenemaan. Lisäksi Fortum on palkannut maan parhaat ja kalliimmat lakimiehet osoittamaan hankkeen vastustajien väitteet valheiksi. Vastuullisuutta tässä asiassa on ollut vaikeaa löytää missään vaiheessa, mutta syylliset on sen sijaan nimetty kaupunginjohdon toimesta jo heti alkuun. Tarve ympäristön suojeluun on kuitenkin suuri ja lakien säätäjät tekevät parhaansa, jotta jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa pyrittäisiin valitsemaan hankkeelle ympäristöhaittoja minimoivaa parasta ja kehittyneintä saatavilla olevaa tekniikkaa. Miksi parasta mahdollista tekniikkaa ei kuitenkaan etsitä, vaan haetaan ainoastaan edullisinta ja sellaista, jonka ympäristöviranomaiset hyväksyisivät lain täyttävin minimivaatimuksin? Asioita läheltä seuranneena, en voi ymmärtää, miksi lakiin on kirjattu tällaisia vaatimuksia, jos viranomaiset AVI:n ja ELY:n päätöksissä eivät näitä pykäliä uskalla käyttää? Päätöksiä näihin pykäliin perustuen, vaativat vain kansalaisjärjestöt ylemmiltä oikeusasteilta, jossa tuomarit muistuttavat aika ajoin erästä Raamatun maaherraa, joka pesi kätensä ennen päätöstä, koska ei ollut varma tekemänsä päätöksen oikeellisuudesta. Tapio Hacklin Uniluoto, Pori