Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kiinan uuden luokitusjärjestelmän pelätään ajavan suomalaisyrityksiäkin valvomaan työntekijöitään tiukemmin vapaa-ajalla

Kiinan uuden sosiaalisen luottoluokituksen järjestelmän pelätään johtavan siihen, että Kiinassa toimivat yritykset joutuvat valvomaan työntekijöitään vapaa-ajallakin. Tällä on taas vaikutusta myös Kiinassa toimiviin lukuisiin suomalaisyrityksiin. Vuonna 2014 ensi kertaa ilmoitetun järjestelmän on määrä astua voimaan vuoden loppuun mennessä, ja se koskee niin kansalaisia, virkamiehiä kuin yrityksiä. Järjestelmässä kansalainen tai yritys pisteytetään sen perusteella, miten hyvin hän on noudattanut erilaisia sosiaalisia normeja ja sääntöjä. Yrityksen osalta alentunut luottoluokitus voi johtaa sanktioihin, kuten ylimääräisiin tarkastuksiin tai veroetujen saamatta jäämiseen. Käytännössä järjestelmän uskotaan antavan mahdollisuus esimerkiksi siihen, että Kiinan hallitusta kritisoiva, yrityksen avainasemassa oleva henkilö voisi jatkossa alentaa yrityksen luottoluokitusta. Tämän taas pelätään puskevan yrityksiä henkilöstönsä valvomiseen myös vapaa-ajalla. –  Vaikuttaa siltä, että valtio hakee yrityksiltä tällaista toimintatapaa. Länsimaalaisille yrityksille tämä on varsin vieras ajatus, sanoo Kiinassa toimivan immateriaalioikeuksien yrityksen Kolsterin laki- ja tavaramerkkiyksikön johtaja Leena-Maija Marsio . –  Järjestelmä toimii niin, että jos avainasemassa oleva henkilö kirjoittaa esimerkiksi Kiinan hallintoa kritisoivia asioita internetiin tai vaikkapa myöhästyy lainanmaksussaan, se voi vaikuttaa hänen oman sosiaalisen pisteytyksensä lisäksi yrityksen luottoluokitukseen. Yritykset huolissaan Luokitusjärjestelmä on nostanut huolta yrityksissä, mutta Marsion tietoon ei ole tullut, että säännös olisi juurikaan näkynyt suomalaisyritysten toiminnassa esimerkiksi niin, että suomalaiset yritykset olisivat ryhtyneet valvomaan henkilöstöään säännöksen vuoksi. –  Säännös on herättänyt huolta, mutta ei ole toistaiseksi kuulunut, että näin olisi todella toimittu. Samalla yritykset voivat myös saada lisäpisteitä hyvästä toiminnasta, mikä luo osaltaan kannustimia yrityksille toimia lainsäädännön mukaisesti, Marsio sanoo. Korona-aikana tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että joillakin alueilla sosiaalisen eristämisen toimenpiteitä hyvin noudattaneet yritykset ovat saaneet lisäpisteitä, kun taas esimerkiksi huonolaatuisten kasvomaskien markkinointi on vähentänyt niitä. Pisteyttämiseen ei yhtenäistä sääntöjä Sinologi ja Kiinan politiikkaa seuraavan uutiskirjeen Kiina-ilmiöiden kirjoittaja Jani Mustonen sanoo, että sosiaalisella luottoluokituksella halutaan parantaa luottamusta ja läpinäkyvyyttä yhteiskunnassa. Mustosen mukaan ilmiö on yhden kansalaisen pisteyttämistä monimutkaisempi, eikä pisteyttämiseen ole olemassa yhtä, yhtenäistä säännöstöä. – Tämä kohdistuu sekä yrityksiin, yksilöihin että virkamiehiin. Sillä halutaan esimerkiksi taloudellista läpinäkyvyyttä ja saada yritykset tekemään oma osuutensa korruption torjunnassa. Lisäksi tällä halutaan parantaa virkamiestyön laatua ja estää korruptiota. –  Esimerkiksi rahoituslaitokset ovat Kiinassa todella huonossa jamassa, eikä kukaan tiedä, miten paljon niillä on roskalainoja. Tai osa yrityksistä ei maksa palkkojaan. Säännöksellä halutaan suitsia tätä ja ohjata yrityksiä kohti niin sanottua moraalisempaa toimintaa. Toinen tavoite valvonnassa on taas kasvatuksellinen, jonka tulkinta on monimutkaisempaa. –  Se avaa oven totalitaristisille ajatuksille. Kansalaisten kasvattamista halutaan ohjata tiettyyn suuntaan. Kiinan kommunistinen puolue haluaa, että ihmiset olisivat mahdollisimman lainkuuliaisia ja moraalisia. Sehän on osittain subjektiivista, miten järjestelmä tätä arvottaa. Onko esimerkiksi tiukkoja otteita käyttävä poliisi hyvä vai huono? –  Puolueen näkemys hyvästä kansalaisesta on hyvin konservatiivinen. Hän on ainakin sellainen, joka ei herättele liikaa kriittisiä kysymyksiä. Olutostoksista miinuspisteitä Käytännöt ja näkemykset hyvästä kansalaisesta kuitenkin vaihtelevat, eivätkä ne toimi kaikissa paikoissa samoin. Juuri erilaiset järjestelmät tekevät sääntöjen tulkinnasta haastavaa. Mustosen mukaan ei ole mitään yksittäistä tahoa, joka olisi ottanut asiasta kansallista vetovastuuta. –  Se jakautuu valtiolle, maakunnille ja paikallistasolle. Kaikilla kaupungeilla on tässä käynnissä omat pilottinsa, jotka voivat olla keskenään täysin erilaisia. Mustosen mukaan valtiolla on jo olemassa tietokanta, johon kerätään tietoa sekä yrityksistä että yksilöistä. Ne jakautuvat taas useaan eri kategoriaan, eikä kaikilla virastoilla ole pääsyä kaikkiin tietokantoihin. –  Ei ole olemassa mitään yhtä niin sanottua mustaa listaa, vaan erilaisia listoja, jotka sitten kommunikoivat keskenään. Joissain kaupungeissa tulkinnat voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia. –  Olen esimerkiksi lukenut, että jostain saa lisäpisteitä, kun ostaa vaippoja, ja miinuksia, kun ostaa olutta. Toisaalta joissain kaupungeissa varsinaista pisteytysjärjestelmää ei ole käytössä lainkaan. –  Tämä näyttää sen, että kaupungeilla ja maakunnilla on tässä hyvin paljon valtaa, miten he lähtevät järjestelmää toteuttamaan. Myös Marsion mukaan erilaisissa paikoissa on erilaisia järjestelmiä ja eri paikoissa voidaan pisteyttää eri tavalla. Yrityksiä pisteytetään yhteensä noin 300 vaatimuksen osalta 30 eri kategoriassa, jotka kattavat lähes kaikki yritystoiminnan alueet, kuten verotuksen, lisenssit ja laatuvaatimukset. Yrityksen oman toiminnan lisäksi myös yhteistyökumppanien ja avainhenkilöiden pisteytys vaikuttaa yrityksen pisteytykseen. Tietonsa voi tarkastaa käyttämällä tähän tarkoitettuja työkaluja, jotka ovat osin ilmaisia ja osin maksullisia. Marsio sanoo tarkistaneensa oman yrityksensä luottoluokituksen myös tällaisesta työkalusta. –  Työkalusta näki, onko oma pisteytys hyvä vai huono pisteytetyillä alueilla. Kuten kaupparekisterissä, järjestelmässä oli tieto yrityksen kotipaikasta ja rekisteröidystä osoitteesta, osakepääoma, avainhenkilöt ja niin edelleen, hän sanoo. Keskuskauppakamari: Säännössä ei pelättävää Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden asiantuntija Jenni Isola sanoo, että Kiinassa toimivat suomalaisyritykset ovat tottuneet siihen, että Kiinassa eteen voi tulla erilaisia yllättäviä sääntöjä. –  Maassa pitää toimia maan tavalla. Suomalaisyritykset ovat jo viisuminhakuvaiheessa huomanneet, että jo pelkästään maahan pääsyyn tulee täyttää useita eri papereita. Keskuskauppakamari on ohjeistanut siihen, että yritysten pitää olla valmiita luovuttamaan viranomaisten pyytämiä tietoja avoimesti. –  Olemme sanoneet, että tätä ei tarvitse pelätä, mutta tähän tulee varautua. Isola ei ole kuullut, että suomalaisyrityksiä olisi siirtymässä pois Kiinasta säännösten vuoksi. Se, millaisia tietoja joudutaan luovuttamaan, on kuitenkin vielä auki. Nähtäväksi jääkin, millaisia seurauksia sosiaalinen luottoluokitus suomalaisille yrityksille lopulta tuo – ja joutuuko yritys valvomaan tulevaisuudessa työntekijöitään tiukasti. –  Yrityksillehän tämä on hyvin kuormittava järjestelmä. Mitä isompi yritys, sitä enemmän joutuu luovuttamaan tietoja ja olemaan yhteyksissä viranomaisiin. Isoilla firmoilla voi olla satoja eri kategorioita, joista joutuu antamaan tietoa, Mustonen sanoo. Mustosen mukaan on hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa yksittäisen maakunnan malli luokitusjärjestelmästä ulotetaan koko maahan tai että kaikki maakunnat pakotetaan omaksumaan keskushallinnon mielestä parhaat käytännöt. –  Järjestelmä elää vielä vahvasti pitkälle tulevaisuuteen, hän sanoo.