Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Erja Lyytisen blues ei kirjan sivuilla soi vereslihalla – sovinnainen fanikirja hukkaa kiinnostavimmat teemat

Kirjat Mape Ollila: Erja Lyytinen – Blueskuningatar (Docendo 2019), 191 sivua. Kuopiolaissyntyinen Erja Lyytinen on vajaassa parissa vuosikymmenessä noussut maan tunnetuimmaksi bluesmuusikoksi. Lyytinen on myös kansainvälisesti tunnettu kitaristi. Hänet valittiin vuonna 2017 European Blues Awardsin äänestyksessä Vuoden parhaaksi blueskitaristiksi. Hän myös keikkailee säännöllisesti ulkomailla. Uran aikana saavutetusta arvostuksesta kertovat viime vuosien tapahtumat: Carlos Santana kutsui bändiään lämmitelleen Lyytisen jamittelemaan lavalle kanssaan kesällä 2018 Kaisaniemen ulkoilmakonsertissa ja Sonny Landrethin ja Jennifer Battenin tasoiset tekijät lupautuivat soittamaan Lyytisen uudelle studiolevylle Another World . Mutta millainen ihminen Erja Lyytinen on muusikon identiteettinsä takana? Miten ura marginaalimusiikista laajemman yleisön tietoisuuteen on muuttanut häntä ihmisenä? Millaista elämä on, kun sitä määrittävät jatkuvat kiertueet, uuden musiikin luomisprosessi ja biisien taltioiminen studiossa, omaa ja muiden uraa edistävä yritystoiminta ja perhe-elämä kaksosten äitinä? Nämä ovat kiinnostavia kysymyksiä, mutta harmillista kyllä 43-vuotiaan Erja Lyytisen elämäkerta ei anna niihin kunnollisia vastauksia. Kirjan teemoja voi etukäteen pitää hyvin mielenkiintoisina. Erja Lyytisen valinta oli blues, perinteisesti hyvin miehinen ala, jolla lasikaton murtaminen on saavutus sinänsä. Siitä kuuluu iso ansio myös saksalaiselle levymogulille Thomas Rufille , joka uskoi Lyytiseen ja jonka yhtiölle Lyytinen teki sittemmin kansainväliseen läpimurtoon johtaneet levynsä. Nyttemmin Lyytisen musiikissa ovat yhä enemmän vallanneet tilaa kevyemmät ja popimmat sävyt. Viimeisin puhdas blueslevy ( The Sky Is Crying ) on vuodelta 2015. Uutta on tieto, jonka mukaan kaksi viimeisintä albumia ( Stolen Hearts ja Another World ) on tehty osin joukkorahoituksella. Tästä olisi mielellään lukenut lisää, mutta aihe sivuutetaan melkeinpä maininnalla. Oma Tuohi Records -levymerkki jää yhtä vähälle huomiolle. Siviilielämästään Lyytinen kertoo sentään hieman enemmän, mutta muusikkoperheen arjessa, epämukavan työajan ja perhe-elämän yhteensovittamisesta olisi varmasti ollut aineksia enempäänkin. Kaksospoikien syntymä ja kiertueet pikkulasten kanssa sekä lopulta ero 17 vuotta kestäneestä suhteesta lasten isästä, kitaristi Davide Florenosta ovat kaikki tapahtumia, jotka ovat alaa seuraaville olleet aiemminkin tiedossa. Runsaampi lisätieto olisi antanut kirjaan inhimillistä syvyyttä, kaivattua vastapainoa musiikkibisnekselle. Erja Lyytisen levytysuralla on hetkensä, mutta se on myös epätasainen muun muassa siihen sisältyvien, ei aina niin onnistuneiden tyylikokeilujen vuoksi. Lyytinen on hakenut ja hakee ilmeisesti yhäkin itseään. Tämä näkyy musiikillisina kompromisseina ja yllättävinäkin julkisuusjuttuina. Jos Lyytinen uransa alkuvuosina oli tinkimätön bluesmuusikko, asenteet ovat sittemmin selvästi lientyneet. Moni fani saattoi kavahtaa Lyytisen mukanaoloa television tanssiohjelmassa Tanssii tähtien kanssa tai Tähdet tähdet -kisassa. Keinot ovat monet, kun haetaan laajempaa yleisöä. Blueskuningatar tyytyy olemaan aikuisten lukijoiden fanikirja. Kokenut musiikkitoimittaja Marko "Mape" Ollila ei pureudu Lyytisen uraan ja henkilöön riittävän syvälle, jotta esiin tulisi enemmän ihminen levy-yhtiön tiedotetekstien takaa. Erja Lyytinen ei anna itsestään ainakaan liikaa näillä sivuilla. Kirja sinänsä korreloi hyvin hänen musiikkiinsa. Sekin on teknisesti hyvin taitavaa, mutta tulkinnoissa on tiettyä pidättyneisyyttä. Parhaat bluesit on soitettu aina sielu vereslihalla. Nyt Lyytisen bluesia on tarjolla hyvin sovinnaisena versiona.