Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Osa etäopetuksen aikana kadonneista lapsista ei palannut kouluun lainkaan – ”Tänä keväänä heidän oli helppoa kadota”

Kun Suomen kouluissa keväällä siirryttiin etäopetukseen, pieni osa lapsista käytännössä katosi opettajilta. Joitakin heistä ei tavoitettu useisiin päiviin tai viikkoihin. He osallistuivat etäopetukseen vain hyvin vähän, jotkut eivät lainkaan. Osa näistä lapsista ei palannut toukokuussa kouluun. Eräs pääkaupunkiseudulla työskentelevä erityisopettaja kertoo, ettei hän saanut yhteyttä alakouluikäiseen oppilaaseensa moneen viikkoon. Lapsi ei ilmestynyt etätapaamisiin, ei tehnyt tehtäviä eikä vastannut puhelimeen. Pitkän yrittämisen jälkeen koulu tavoitti lapsen vanhemman puhelimitse. ”Lapsesta itsestään ei kuulunut tai näkynyt mitään. Meillä ei ollut moneen viikkoon tietoa siitä, missä hän oli”, erityisopettaja sanoo. Koulu kääntyi nopeasti lastensuojelun puoleen. Siitä huolimatta lapsi ei tullut enää kouluun, kun lähiopetus toukokuussa taas käynnistyi. Vastaavia kokemuksia poikkeusolojen arjesta on muillakin. Tätä juttua varten on haastateltu neljää erityisopettajaa ja kahta luokanopettajaa. He työskentelevät eri puolilla pääkaupunkiseutua. Kadonneiden lasten määrä on kaikista koululaisista pieni, mutta opettajat kantavat heistä huolta. Yleensä kyse on samoista lapsista, joilla oli jo ennen koronapandemiaa paljon poissaoloja. Suomessa on arviolta vähintään 4 000 yläkouluikäistä eli 7.–9. luokkien oppilasta, jotka ovat niin paljon poissa koulusta, että asian vuoksi on ryhdytty toimenpiteisiin. He ovat lapsia , joita maailman parhaaksi mainostettu peruskoulu ei kykene tavallisinakaan aikoina pitämään kyydissä. ”Tänä keväänä heidän oli helppoa kadota”, eräs opettaja sanoo. Pääministeri Sanna Marinin hallitus teki maaliskuun puolessavälissä rankan päätöksen. Lyhyellä varoitusajalla koulut suljettiin koronaviruksen hillitsemiseksi. Lähes yhdessä yössä piti keksiä tavat, joilla opetus järjestetään etäyhteyksien avulla. Paine koulujen sulkemiseen oli kova, vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pandemiamallinnus ei tuolloin puoltanut sitä. Aiemmista tutkimuksista kuitenkin tiedettiin, että koululaisilla on päivittäin paljon kontakteja, ja siksi he levittävät yleensä viruksia tehokkaasti. Ainoastaan 1.-3. luokkien oppilaat ja erityisen tuen oppilaat saattoivat yhä osallistua lähiopetukseen, mutta hallitus suositteli myös pienten koululaisten pitämistä kotona etäopetuksessa. Soittokierros opetusalan virkakoneistolle osoittaa, että hallinnon tasolla kateissa olleiden lasten ongelman syveneminen ei juuri näy. Esimerkiksi Helsingin oppilashuollosta sanotaan, että aina on ollut pieni määrä lapsia, joihin on vaikea saada yhteyttä. Heidän määränsä ei ole kuulemma lisääntynyt koronakeväänä. Espoosta sanotaan, että koulut ovat pääosin tavoittaneet oppilaiden vanhemmat ilman lastensuojelun puuttumista. Koulujen välillä vaikuttaa olevan hajontaa. Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kyselyssä noin 70 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että opetuksen poikkeusjärjestelyt sujuivat kokonaisuutena hyvin. Yhtä suuri osa tiesi yksittäisiä oppilaita, jotka olivat jääneet tavoittamatta tai joiden tavoittaminen oli epäsäännöllistä. Haastatellut erityisopettajat tunnistavat ilmiön hyvin. Heidän viestinsä on erilainen kuin hallintotason. Osa kokee, että kyydistä pudonneet oppilaat ovat opettajien tekemistä lastensuojeluilmoituksista huolimatta jääneet pitkälti oman onnensa nojaan. Yksi erityisopettaja sanoo, että hänen luokallaan yläkoulussa oli valmiiksi kaksi ”kovaa koulupudokasta”, siis sellaista oppilasta, jolla oli paljon poissaoloja. Aiemmin nämä oppilaat kävivät koulussa kuitenkin jonkin verran. Nyt toista heistä ei ole näkynyt enää lainkaan. ”Hän on vain poissa, ei vastaa viesteihin tai puheluihin, vaikka soitan joka päivä monta kertaa. Hän elää yöt ja nukkuu päivät, vaikka äiti yrittää herättää kouluun. Toinen oppilas on käynyt koulua korkeintaan joka toinen päivä”, erityis­opettaja sanoo. Joillekin oppilaille etäopiskelu on erityisopettajan mielestä sopinut hyvin. He ovat saaneet kotioloissa päälle hyvän vaihteen. Mutta sitten ovat ne muutamat, jotka ovat lipuneet yhä kauemmas. ”Koulupudokkaiden määrä ei omalla luokallani kasvanut, mutta joidenkin kriisi on syventynyt.” Osa opettajista on nähnyt paljon vaivaa oppilaiden tavoittamiseksi. Yksittäisiä perheitä on kutsuttu ilman lupaa kouluille opettelemaan järjestelmien käyttöä. Jotkut opettajat ovat tavanneet oppilaita ulkosalla tai vieneet tehtäviä näille kotiovelle saakka. Nuoria on käyty houkuttelemassa lähipuistosta. Eräs opettaja sanoo, että hänen koulussaan kaikki oppilaat tavoitettiin etäopetusjakson aikana tavalla tai toisella, vaikka osan kohdalla se oli vaikeaa. Ongelmana oli, että opettajan ja koululaisen yhteys saattoi jäädä hyvin ohueksi, vaikka paperilla oppilas onkin tavoitettu. ”Lapsi on saattanut olla etätapaamisessa nimikirjainpallona läsnä, mutta ei sanonut mitään. Puhelimessa vanhempi sanoi, että kaikki on kunnossa. Lapsi voi olla välillä itsekin puhelimen päässä, mutta emme silti ihan päässeet käsiksi siihen, missä mennään”, erityisopettaja sanoo. Hän työskentelee peruskoulussa vuokratalovaltaisella alueella, jossa on paljon maahanmuuttajia. Samankaltaisia ongelmia on kuitenkin kaikenlaisilla alueilla ja valtaväestöön kuuluvien perheissä. Eräs opettaja kertoo tapauksesta, jossa jälkikäteen selvisi, ettei lapsi ollut päässyt lainkaan ulos useaan viikkoon vanhemman koronaviruspelkojen takia. Oli myös tilanne jossa paljastui, että alakouluikäinen lapsi ei ollut tehnyt tehtäviä moneen viikkoon, vaikka opettajat olivat kuvitelleet hänen edistyvän. Osa mainituista oppilaista ei ole palannut kouluun lainkaan. Vaikka toukokuussa koulut taas avattiin, osa vanhemmista on pitänyt lapsensa kotona tautitilanteen vuoksi. Joillakin syy on se, että lapsi tai osa perheestä kuuluu riskiryhmään. Jotkut vanhemmat ovat hakeneet lapselle lomaa. Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius sanoo, että koronakriisillä vaikuttaa olevan yhteys alueiden hyvä- ja huono-osaisuuteen. Tartuntojen määrä, lomautukset ja työttömyys jakautuvat eri tavoin alueiden välillä. Hän muistuttaa, että koulujen poissaolotkin ovat yleensä yhteydessä muihin ongelmiin. ”On tullut näkyviin, että tietyt alueet olivat valmiiksi hauraampia koronakriisin iskiessä. Sen lisäksi kriisi uhkaa lyödä lisää railoa perheiden välille.” Koulupoissaolojen kasvua on tutkittu enemmänkin. Jyväskylän yliopiston psyko­logian laitoksella valmistui tänä keväänä aiheesta tutkimus, jonka oli tilannut Opetushallitus. Yli 75 prosenttia tutkimukseen vastanneista koulujen työntekijöistä sanoi, että koulusta paljon poissa olevien oppilaiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Osalla näistä oppilaista voi olla taustalla satoja poissaolotunteja. Monien ongelmat ovat jatkuneet koko yläkoulun ajan, joskus alakoulusta alkaen. Ongelma koskee koko Suomea, niin tyttöjä kuin poikiakin. Sama ilmiö on havaittu monissa länsimaissa. Tarkkaa syytä siihen ei tiedetä. Tutkimuksessa nousi kuitenkin esiin neljä yleistä syytä poissaoloille, sanoo raportin tehnyt tutkijatohtori Sami Määttä . Yläasteikäisillä yleisimpiin syihin kuuluivat mielenterveyden ongelmat. Heillä on masennusta ja ahdistusta, joihin ei ehkä saa kunnolla apua. Jonot nuorisopsykiatriaan voivat olla pitkiä. Joitain nuoria ei vain kiinnosta. He käyttävät aikaansa muuten. Osalla taas on koulussa sosiaalisia ongelmia, kuten kiusatuksi joutumista tai yksinäisyyttä. ”Joidenkin lasten perheissä taas on niin isoja ongelmia, että koulunkäynti ei onnistu. Vanhemmat eivät pysty aamuisin huolehtimaan siitä, että lapsi lähtee kouluun”, Määttä sanoo. Tähän juttuun haastatellut kokeneet erityisopettajat puhuvat samoista asioista. He kertovat kirjavista syistä, joita paljastuu, kun poissaoloja selvitetään. Joissain päihdeongelmaisissa perheissä lapsi ei uskalla lähteä kotoa pois, koska häntä pelottaa, mitä sillä välin tapahtuu. Joillakin on kotona pikkusisaruksia, joista heidän täytyy pitää huolta. Joillain nuorilla on itsellään jo päihdeongelma. He juovat alkoholia, käyttävät kannabista, amfetamiinia ja lääkepillereitä, joita kaupataan pikkurahalla Helsingissä myös keskiluokkaisten alueiden koulujen liepeillä. Eräs erityisopettaja sanoo törmänneensä useasti vuosien aikana tapauksiin, joissa on käynyt ilmi, että eka- tai tokaluokkalainen on ollut yksin yöllä kotona. Vanhempi on saattanut olla yötöissä tai lähtenyt työvuoroon hyvin aikaisin aamulla. ”Kun on selvitetty, miksi lapsi ei ole tullut kouluun, on paljastunut, että hän on ollut yksin kotona, ja tätä on saattanut jatkua pitkään. Lapsi ei ole osannut kelloa kunnolla, eikä hänellä ole ollut mitään rutiinia päästä ulos kotoa”, erityisopettaja sanoo. Sosiaalitoimesta kerrotaan, että tällaisia tilanteita tulee välillä esiin. Yleensä ratkaisu löytyy perheen lähipiirin tai työnantajan kanssa sovituista järjestelyistä. Yksi erityisopettaja sanoo, ettei hän ihmettele, että osa lapsista ja nuorista on tänä keväänä lähes kadonnut opettajilta. Oppilaita, jotka eivät löydä paikkaansa koulusta, on niin paljon. Vaikka poissaolojen varalle on muodollisia ohjeita, kouluissa ei aina ole tarpeeksi kykyä tai kiinnostusta puuttua riittävästi asiaan. ”Koulupudokkaat ovat uusi normaali. On kauheaa huomata, että jos alakoulu­ikäinen ei ilmesty kouluun kuukausiin, sitä ei nykyään hämmästellä hirveästi.” Kunnissa on pyritty kitkemään koulusta poissa­oloja eri keinoin. Käytössä on poissaoloportaikko, jossa määritellään askeleet puuttumiseen. Espoossa on saanut kiitosta viime vuonna aloitettu Koukku-hanke. Siinä pyritään puuttumaan poissaoloihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Oppilaita on voitu alkuun tavata vaikka kirjastossa, kahvilassa tai nuorisotalossa. Jyväskylän yliopiston tutkimuksen perusteella kouluissa on koettu hyödylliseksi erityisesti opetus pienryhmissä. Se on pitänyt jotkut oppilaat mukana. Viime vuosina suuntaus on kuitenkin ollut pois erityisluokista. Erityisoppilaita on sijoitettu tavallisiin luokkiin. Tätä kutsutaan inkluusioksi, mutta erityisopettajien mukaan käytäntö on voinut syventää joidenkin oppilaiden haasteita. Suomalaisen peruskoulun idea on kaunis ja kannatettava: se ottaa kaikki mukaan. Se on yhteiskunnan harvoja instituutioita, jotka tavoittavat kokonaisuudessaan tietyn ikäluokan ja jossa ihmiset kohtaavat toisensa. Vaikka maaliskuussa kaikki muuttui hetkessä, suuri osa koulujen oppilaista kykeni jatkamaan opiskelua lähes normaaliin tahtiin. Se on hienoinen ihme. Silti on ilmeistä, että keväästä jää jälkiä, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Aiheesta kerätään jo tarkempaa tietoa. Opetusministeriö selvittää paraikaa kyselyllä, millaisia kokemuksia kouluilla ja oppilailla oli etäopetuksesta. Kyselyssä tarkastellaan myös sitä, kuinka hyvin oppilaat on tavoitettu. Ensi syksyä varten kouluissa valmistaudutaan eri vaihtoehtoihin: etäopetukseen, lähiopetukseen ja niiden sekoitukseen. Tätä juttua varten haastatelluilla opettajilla on useita toiveita sen tilanteen varalle, jos pandemia pahenee uudelleen. Kouluissa pitäisi heidän mielestään olla enemmän harkintavaltaa sen suhteen, kenelle lähiopetusta voidaan tarjota. Parin tunnin päivittäisestä opetuksesta voisi olla hyötyä niille, jotka eivät pärjää etäopetuksessa. Osa opettajista kaipasi myös tiiviimpää yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Vaikka ongelmia kohdanneista perheistä on tehty lastensuojeluilmoituksia matalalla kynnyksellä, jotkut opettajista kokevat, että ne eivät ole välttämättä johtaneet mihinkään. Lastensuojelua myös kiitellään, vaikka työntekijöiden vaihtuvuus aiheuttaa ongelmia. Ongelma voi joskus olla siinäkin, että opettaja ei saa välttämättä mitään tietoa siitä, mihin toimiin lastensuojelu on ryhtynyt. ”Se voi olla ihan kidutusta, kun oppilaasta on joskus iso hätä. Jos huoltaja on yhteistyöhaluinen, opettajille pitäisi kertoa edes jotenkin, mitä toimenpiteitä lastensuojeluilmoitus aiheuttaa”, eräs opettajista sanoo. Näin kesäloman tullen hän sanoo tuntevansa aina huolta siitä, että lapset ovat pitkän aikaa ilman koulua. Tänä vuonna tauosta tuli monilla tavallistakin pidempi. Hänen oppilaissaan on esimerkiksi joitain sellaisia, jotka ovat juoneet paljon jo nuoresta saakka. ”Meidän lapsukaisilla on aika kovat kohtalot. Sitä aina toivoo, että pysykää hengissä koko kesä, niin tavataan syk­syllä.”