Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Perheenäiti Sannalla, 36, on kolme aivan erilaista sivupersoonaa: ”Mieheni sanoo, että jopa puheääneni muuttuu, kun minusta tulee bile-Sanna tai lapsi-Sanna”

Joskus Sanna Kivinen , 36, hämmentyy kaupan kassalla. Vaikka hän on muistuttanut kassajonossa seistessään itseään pankkikorttinsa tunnusluvusta, kassalle päästessä se on hävinnyt totaalisesti mielestä. Toisinaan kotiin tullessaan hän huomaa jättäneensä auton kaupan parkkipaikalle. Joskus ostoskassista löytyy vain karkkia. Kyse on Sannan yhdestä persoonallisuuden osasta, lapsi-Sannasta. Pikkutyttö saattaa päättää, että suklaalevy on aivan kelpo ruoaksi. Sivupersoonista lapsi-Sanna on perheenäidille haastavin, sillä tyttö ei osaa kirjoittaa eikä lukea. – Silloin saatan eksyä, en muista kenenkään puhelinnumeroa tai syödä. Usein tilanne on kotiin päästessä ratkennut ja käyn uudelleen kaupassa. Outoja oireita Kolmen lapsen äiti Sanna alkoi epäillä reilut kymmenen vuotta sitten, että kaikki ei ollut kunnossa. Hän oli pitkään ihmetellyt outoa käyttäytymistään, muistihäiriötä ja outoja pelkotiloja. Tilanne kärjistyi nuorimmaisen lapsen odotusaikana. Sanna ihmetteli esimerkiksi sitä, miksi oli valinnut niin kummalliset ja tilanteeseen epäsopivat vaatteet. – Olen perusluonteeltani tosi positiivinen ja itsellä oli kova huoli siitä, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyin. Ensimmäinen ajatus oli, että tulen hulluksi, minulla on skitsofrenia tai vähintään aivokasvain. Oli käsittämätöntä, miten ihmeessä voin unohtaa esimerkiksi oman puhelinnumeroni. Lopulta Sanna joutui psykiatriseen päivystykseen. Psykiatrin kanssa Sanna alkoi selvittää kummallisilta tuntuvia oireita. – Onneni oli asiaan perehtynyt psykiatri, joka todennäköisesti heti tiesi diagnoosini, mutta työsti sitä yhdessä kanssani. Muutaman vuoden päästä palat alkoivat loksahdella paikoilleen. Diagnoosi oli lopulta helpotus. Kaksi tai useampi persoona Diagnoosi oli dissosiatiivinen identiteettihäiriö, sivupersoonahäiriö, jossa ihmisellä voi olla kaksi tai useampia persoonallisuuden osia. Muuttuminen yhdestä persoonallisuuden osasta toiseen voi tapahtua äkillisesti. Sivupersoonahäiriö on yleensä seurausta varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Päivi Maaranen Kuopion terapiakeskuksesta. Silloin dissosiaatio on psyyken keino selvitä vaikeista asioista, jolla mieli pyrkii sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Mikä tahansa riittävän voimakas, pitkäkestoinen tai usein toistuva traumaattinen tapahtuma voi altistaa traumaperäisille häiriöille. – Esimerkiksi koulukiusaaminen voi olla hyvin traumatisoivaa, sillä se voi jatkua vuosia ja olla jokapäiväistä. Trauman voi aiheuttaa myös yksittäinen tapahtuma, kuten raiskaus tai väkivalta. Nykytutkimuksen mukaan myös emotionaalinen kaltoinkohtelu on lähes yhtä traumatisoivaa kuin pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Traumaperäisen häiriön syntymiseen vaikuttavat monet tekijät kuten perimä, sosiaalinen tuki, aiemmat ikävät kokemukset ja kiintymyssuhteiden laatu. Lapsilla on myös tietynlaisia herkkyyskausia, jolloin mieli on herkempi traumojen muodostumiselle. Alidiagnosoitu häiriö Tavallisesti häiriötä sairastava tulee vastaanotolle kärsien pitkään jatkuneesta ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja mielialan vaihteluista. Muistiongelmat ja erilaiset fyysiset oireet ovat myös tavallisia. Häiriötä sairastaa yleisväestötutkimusten mukaan 0,5–1 prosenttia väestöstä. – Tärkeintä on tunnistaa häiriö, ja se on selvästi alidiagnosoitu. Se johtuu osaltaan siitä, että traumaperäisten häiriöiden tunnistamista ja hoitoa ei vieläkään opeteta samalla tavalla kuin muiden psykiatristen sairauksien. Häiriön tunnistaminen vaatii psykiatreilta myös perehtymistä diagnostisiin menetelmiin, Maaranen kertoo. Sivupersoonahäiriön hoitona käytetään kolmivaiheista hoitomallia. Ensin vakautetaan arkielämä, jonka jälkeen hoidetaan traumoja. Kolmannessa vaiheessa hoito on persoonallisuutta eheyttävää. – Tiiviillä psykoterapialla on mahdollista parantaa huomattavasti henkilön työ- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua. Sanna kertoo, että hänelle terapian alku oli rankka ja pelottava. – Tuli takaumia. Tietyt äänet toimivat traumalaukaisijoina: suihkussa kuulen esimerkiksi koko ajan, että pieni lapsi itkee tai tietyt äänet pelästyttävät. Tölkin avaamisesta kuuluva ääni tiputtaa edelleen tavarat käsistä. Sivupersoonien syntyminen on ollut oma puolustusmekanismini. Piirtäminen on ollut aina tärkeää Sannalle. Se on auttanut myös traumojen käsittelyssä: paperille on piirtynyt kuvia menneisyydestä. Ne Sanna laittoi yhdessä psykiatrin kanssa lukolliseen kaappiin. – Vaikka taustalla olevien asioiden käsittely on edelleen työn alla, menneisyyden kanssa on nyt tehty aselepo. Monta kertaa päivässä Elämä sivupersoonahäiriön kanssa on välillä rankkaa, sillä kaikilla persoonilla on oma tahtonsa ja mielipiteensä. Persoonat saattavat vaihtua monta kertaa päivässä. Joskus ilman niitä menee viikkoja. Ne ovat kuitenkin niin suuri osa Sannaa, että hän huomaa usein vaihtumisen vasta, kun tilanne on jo mennyt ohi. Esimerkiksi siivouspäivänä siivoamisen sijaan Sanna on joskus huomannut askarrelleensa monta tuntia. – Puolisoni on sanonut, että puheääni- ja tyyli ovat erilaisia eri persoonilla. Itse huomaan kalenteristani, kuka sinne on kirjoittanut. Muutamia kertoja sovittu tapaaminen psykiatrin kanssa on jäänyt väliin, koska lapsi-Sannalla on ollut muita suunnitelmia. – Olin mennyt leikkipuistoon keinumaan. Vaaratilanteita ei onneksi ole tapahtunut, oma vahva peruspersoonani on kuitenkin aina mukana. Välillä persoonan vaihtumisen voi ennakoida. – Uusissa tilanteissa menen lukkoon ja lapsi tulee esille. Fyysisiä muutoksia Lapsi-Sannan vastakohta on bile-Sanna, joka nauttii vapaudesta silloin, kun lapset menevät isovanhemmilleen hoitoon. – Silloin kuulen jopa vetoketjun äänen, kun mieleni kuoriutuu teltasta. Perusminäni tupakoi, mutta bile-Sanna ei polta lainkaan. En myöskään tarvitse silmälaseja, vaan näen yhtäkkiä ihan normaalisti. Joskus lasten ollessa hoidossa, bile-Sanna on lähtenyt shoppailemaan. – Muutaman kerran olen joutunut soittamaan lasten isälle, että missä oikein olen. Siksi Sannan puhelimessa on paikannuspalvelu. Sannan kolmas persoonallisuuden osa on äiti-minä, supersuorittaja, joka leipoo, kokkaa ja touhuaa. Tämä persoona on hallitsevin myös työelämässä. – Tämä persoona on lähellä ydinpersoonaani, koska pidän myös siisteydestä ja järjestyksestä. Perusminäni on kuitenkin boheemimpi. Aikataulutettua elämää Muistihäiriöissä auttaa se, että kaikki tärkeät asiat on kirjoitettu ylös. Koti ja työpaikka ovat täynnä muistilappuja. – Kaikki persoonat ovat hyväksyneet sen, että meillä on kymmenen senttiä paksu kalenteri matkassa. Siinä on perheenjäsenten nimet, numerot ja kaikki tarvittavat osoitteet. Kalenteri on töissä ja kotona koko ajan auki. Elämää helpottaa, jos arki on tasapainoista. Rutiinit ovat tärkeitä. – Olen joutunut luopumaan tietynlaisesta vapaudesta. Olen rutiinien orja. Herään joka aamu viideltä. Sairaus näkyy ulospäin hoikkuutena, koska unohdan syödä. Siksi ruoka-ajat ovat tarkkoja, silloin koko perhe syö yhdessä. Rutiinit auttavat myös silloin, kun tulee huonoja kausia. Silloin Sannan on vaikea hahmottaa oman kroppansa ääriviivoja. Tästä on seurannut murtumia. – On vaikea hahmottaa raajoja ja tulee ulkopuolinen olo. Pelottavinta on, kun huonona kautena ihmisten kasvot näyttävät erilaisilta. Tututkin ihmiset voivat näyttää vääristyneiltä. Huonoihin kausiin kuuluu myös kovia vatsaoireita ja esimerkiksi rytmihäiriötuntemuksia, joihin ei ole löytynyt elimellistä syytä. Perheestä ja kissoistaan Sanna saa voimaa, kun sairaus tuntuu hankalalta. – Meillä on lämmin ja tiivis perhe, vietämme paljon aikaa yhdessä. Turvallisuus ja pysyvyys on se, mitä kukaan ei voi viedä pois. Arjesta selviää huumorilla Sanna haluaa kertoa omasta sairaudestaan, koska toivoo, että ihmiset oppisivat suhtautumaan psyykkisiin sairauksiin rohkeammin. Erityisen kiitollinen hän on omalle työnantajalleen, jolle hän kertoi sairaudestaan avoimesti. Sanna suoritti oppisopimuksella toimitilahuoltajan tutkinnon ja on ollut samassa vakituisessa työssä jo neljä vuotta. – Päätin, että onnistun. Työnantaja otti haasteen vastaan. Minut nähtiin voimavarana. Facebookin suljetuissa vertaistukiryhmissä hän on aktiivisesti kannustanut samasta sairaudesta kärsiviä, jotta he luottaisivat itseensä enemmän. – Ryhmässä on niin monta, jotka häpeävät. Sairautta yritetään peitellä vuosikausia, niin minäkin olen tehnyt. Monelle myös erityisesti työkyvyttömyys on vaikea asia. Päivi Maarasen mukaan toimintakyky voi monilla potilailla pysyä hyvänä ja työnteko onnistuu. – Työminä voi olla todella vahva, vaikka muilla elämänalueilla on vaikeuksia. Kaikilla persoonille oma aikansa Sannan mukaan tärkeintä on antaa kaikille persoonille oma aikansa. Moni samaa häiriötä sairastava yrittää hänen mukaan liikaa peitellä ja tukahduttaa eri persoonia. – Me olemme sopineet persoonieni kanssa, että olemme sulassa sovussa. Kaikki saavat sanoa sanottavansa. Silloin tapahtuu vähemmän sitä, että joku persoonista yrittää pyrkiä väkisin esille. Päivi Maarasen mukaan häiriötä sairastavan on tärkeä oppia havainnoimaan persoonallisuuden osien vaihtumista. – Vaikka oireet voivat olla ulospäin hankalia, ja persoonan osat voivat olla pelottavia, yhteistyö eri persoonan osien kesken on tärkeää. Silloin osat voivat tuntea, että vaikka tuokin osa aina reagoi rähjäämällä, se kuitenkin yrittää auttaa. Tämä vähentää pelkoja. Sannan kahdeksan vuotta kestänyt terapia on loppunut. Alun lääkitykset on purettu, ja sairauteen liittyvät masennuskaudet ovat nykyään lievempiä ja ohimeneviä. Mukana laukussa kulkee jatkossakin psykiatrin suosittelema pehmolelu, joka on tärkeä maadoittamisväline, eli keino palata tähän hetkeen ja tuntea olevansa turvassa. Sellaisena voi toimia myös esimerkiksi tuttujen valokuvien katsominen. – Tämän kanssa on vain opittava elämään. Kun kaikkia persoonia kuuntelee, sopu säilyy. Ja kaikesta kuitenkin selvitään, sen haluan opettaa myös lapsilleni.